Tänään on 26.1. Ja on pahuksen huono sää... Autoilijoita varoitetaan tosi liukkaista keleistä vaikka vain parisen viikkoa sitten oli ennätyspakkaset ja täälläkin pahimmillaan -33,5. Makoilen vielä sängyssä ylösnousemista odotellen. Kello on jo yli yhdeksän, mutta hereillä olen ollut jo lähes kolme tuntia. Aamut ovat vaikeita liikkua ennen kuin paikat taas vertyy. Tämän kirjoittamisen jälkeen nousen ylös, syön aamupalan ja lähden ajelemaan Saarijärvelle K-Markettiin, missä työt odottavat.
Onnettomuudestani on kulunut aikaa tasan puoli vuotta. Sairaalassa ollessani kirurgit kertoivat toipumisajan olevan puolesta vuodesta vuoteen. Nyt on se puoli vuotta tullut täyteen. Omasta mielestä olen toipunut noin 60%sti. Eli yli puolet, mutta matkaa on vielä todella paljon.
Olen Arjan kanssa nyt kauppiaana K-Market Saarijärvessä, missä aloitettiin vuoden vaihteessa. Kiirettä on ollut. Mutta pystyn olemaan sentään jonkin verran töissä. Välillä kävelen kepin kanssa, kun jalkojen liike lakkaavat kivun tai väsymyksen takia, mutta muutoin pystyn liikkumaan jo kahdella jalalla. Kunto ei ole läheskään paras mahdollinen.
Syksyn kirjoituksissa laskeskelin, että saisin vahvat opiaatit kokokaan pois jouluun mennessä. Näin ei ole kuitenkaan käynyt. Käytän edelleen 5/2,5mg Targiniq:a 1-2 tablettia päivässä. Eilen pärjäsin yhdellä. Jouduin ottamaan sen puolen päivän aikoihin, kun liike vain lakkasi kivun takia. Sitten taas pystyi jatkamaan töitä.
Lyrica tulee olemaan hermokipulääkkeenä varmaan vielä kauan. Edelleen se sama vasemman jalkaterän puutuminen mikä oli ollut alusta asti, kun loukkauduin.
Fysikaalisessa hoidossa käyn kaksi kertaa viikossa. Keskitytään voiman hakkimiseen sekä tasapainoharjoituksiin. Onhan sitä voimaa tuohon jalkaan tullut roimasti lisää, mutta vielä se on todella heikko. Mutta nyt jumppaa tehdään todella kovalla teholla. Jalka on kipeä pari päivää jumpan jälkeen. Hoito kohdistuu oikeastaan ainoastaan vain vasempaan jalkaan.
Ennen vuoden vaihdetta kävelin kepin kanssa jo ihan pitkiä päivämatkoja. Pisin kävely oli n 8km päivän aikana ja yksittäinen kävely 6km. Aikaa tosin menee paljon kävelyvauhdin olleesa n 4 km/h. Toisaalta.. koirat ovat olleet lenkeillä mukana, joten niillekin kunnon haistelulenkki.
Eniten on ollut ongelmia hermojen kanssa. Välillä tympääntyy siihen, kun ei saa jotain asiaa tehtyä, mikä normaalisti on onnistunut. Se on väsyttävää ja turhauttavaa. Ja tietenkin Arjahan siitä eniten saa kärsiä. Lyrica todennäköisesti aiheuttaa unenomaisuutta: päässä on sumua ja ajatukaia pitää pinnistellä, jotta ne muistuisi takaiin mieleen. Ei tosiaankaan aina, mutta useammin kuin ennen.
Kevättä kohti. Ei parane lannistua ja jatkaa koko ajan liikettä vaikka kipua tulee vastaan. Toivon, että joskus edessä on se päivä, jolloin voisi olla siinä 80-90% :n tilassa ja todeta tämän kamppailun voitetuksi. Tuskin siihen 100%:iin koskaan edes pääsen.
