26.8. klo 12.34

Tasan kuukausi sitten 26.7.  samaan aikaan maksaisin selälläni Äänekosken rantapuistossa telttakankaan alla.  Odotin, että jotain pelastavan tapahtuisi. Tiesin, että asiat ovat huonosti.

 Tuntuu oudolta ajatella, että tuosta tapahtumasta on todella jo niin paljon aikaa.

Jo ensimmäisenä yönä jouduttiin vaihtamaan sänkyä . Tulin tänne perjantaina ja minulle varatussa sängyssä oli normaali sairaalapatja. Jyväskylässähän minulla oli ollut käytössä ilmapatja minkä painetta pystyttiin automaattisesti muuttamaan.  Mulle se tavallinen oli ok, mutta yön aikana sen kovuus oli kuitenkin liikaa ja nukkumisesta ei vaan tullut mitään. Keskellä yötä sänky vaihdettiin.

 Nyt lepäilen täällä Äänekosken sairaalassa jo viidettä päivää.  Aika on lähinnä kuntoutuksen aloittamista ja opettelua. Kivut ovat suhteellisen hyvin hallinnassa lukuunottamatta vasemman jalan jalkoterää missä ikävät hermokivut sitä vaivaavat. Kirurgi Heikki Nurmi sanoi jo Jyväskylässä että hermot olivat mankeloitoneet aika pahasti. Vasen jatkahan irtosi lonkkamaljasta ja samalla sen verisuonet ja hermoradat saivat turpiinsa - osat ihan pahasti. Lääkityksellä pyritään nyt löytämän sopiva kombinaatio siten, että pää ei menisi sekaisin liiasta lääkityksestä, tavalliset kivut sekä hermokivut olisivat balanssissa. Toivottavasti se löytyisi.

Koska lääkitys on hieman hakuisessa niin se on vaikuttanut eniten yöuniin . Yöt saattavat jäädä hyvinkin lyhyiksi, joten päivällä univajetta sitten pyrittään korjaamaan.

Blogin  kirjoitusta häiritsee samaan aikaan  telkustu tuleva keihään mm-finaali (Pahuksen Yego)...

 Päivisin muuta ohjelmaa ei ole kuin fysioterapeutin teettämät harjoitukset. Ongelmana on  kyllä ollut tuon jalan hermojen kipeytyminen ja sen takia kaikkia harjoituksia ei ole tullut tehdyksi

 Ei voi kuin kiittää niitä ystäviä jotka ovat olleet auttamassa kodin töiden kanssa. Arjalle suurena apuna on ollut Sohlmanin Noralta löytynyt aika käydä koirien kanssa ulkona. Muuten niiden päivät tulisi todella pitkiksi. Laitisen Risto on pitänyt huolta siitä, ettei nurmikko pääse kasvamaan liian pitkäksi. Risto on käynyt kerran viikossa ulkoiluttamassa meidän ruohonleikkuria noin tunnin kerrallaan.

Talven polttopuut ovat liiterissä. Takkaa ja mahdollisesti myös pihasaunaa (jos olo sen sallii) voi lämmitellä huoletta taas talven pakkasilla. Mäkisen Tapsa hoiti homman.

 On piristävää ja tosi mukavaa, tavata tuttuja täällä. Vanha tuttu Lehtisen Ari Lappajärveltä teki Alisan kanssa yllätysvisiitin.  Kiitos Ari niistä Tex Willereistä. On hienoa lukea vielä näin reilusti 2000-luvun puolella, että Tex on edelleen Texasin kovin henkipatto - vielä näin vuosien jälkeen!!!

Kuoroveli Ruotsalaisen Pera tuli myös yllätyksenä ja samoihin aikoihin Rautiaisen Ari ja Eija. Kitos kovasti käynnistä. Oli mukavaa turista :). Risto yllätti mustaherukka mehullaan.  On muuten hyvää, melkein juotu jo kaikki pois.

Poken aikkarilta kävivät tervehtimässä Maija, Pirkko Pi, Katri ja Olavi. On teilläkin aina tuo hyvä, piristävä mieli ja asenne mukana. Ootte te hyvä porukka :)

Äänekoski

Eilinen ja tämä päivä ovat menneet ilman mitään ihmeellisyyksiä. Eilen lääkäri sanoi, että voisin lähteä Äänekoskelle milloin vain, mutta vapaita paikkoja ei ole ollut. Sama tilanne tänä aamuna. Tarkistussoiton jälkeen tiedettiin, että jonossa on neljä potilasta täältä Jyväskylästä Äänekoskelle. Minä olen jonossa toisena.

Nyt kuitenkin tuli soitto, että paikka olisi valmiina. Joten lähden kohti Äänekoskea iltapäivällä jos mitään ihmeellistä ei tapahdu...

.....
klo 19.20. Olen ollut Äänekosken tk:saa nyt noin pari tuntia. Onhan tämä hieno paikka. Täysin uusi sairaala ja yhden hengen huoneet. Ja huone on oikeasti ihan iso. Kyllä nyt mahtuu.

Täytyy opetella talon tavat ja miten täällä liikutaan.

Muutoksia hovissa

Odotin keskiviikkoa. Silloin tulisi kolme viikkoa täyteen leikkauksesta ja suunnitelmien mukaan alkaisin opetella varaamista oikealle jalalle. Tiistainahan lantion seutu kuvattiin ja todettiin, että palaset ovat paikoillaan ja tilanne näyttäisi hyvälle.


Hovi muutti kuitenkin ratkaisun. Ortopedit olivat omassa palaverissaan päättäneet, että molemmat jalat lepäävät vielä 3 viikkoa lisää. Eli makuutus jatkuu... Syyskuun puolella saan sitten varmaan nousta ja kokeilla vieläkö jalat tottelee nuppia.

Toki tieto oli raskas ottaa vastaan, mutta luotan asiantuntijoiden päätökseen. Parempi edetä hitaasti, ettei pakkia tule.

Arja oli puolet päivästä sitten täällä sairaalalla. Sai tukkakin kyytiä päivän aikana. Ja ainahan on mukava jutella vieraiden kanssa. Aria aina mukava nähdä. Visiitit katkaisee peruspäivän. Illalla oli sitten vielä yllätysvisiitti, kun mieskuoro Metsoista johtaja-Kimmo ja basso-Jussi pistäytyivät kylässä.

Oma osallistumiseni Mestojen toimintaan ainakin nyt syksyllä on vielä epävarmaa, sen näyttää aika, mutta oli mukava kuulla syksyn suunnitelmista.

Yö oli hieman heikko. Yritän taas vähentää liikoja lääkkeitä, mutta se kostautui heti unessa. No... Toisaalta... Jos valvon yöllä niin voin nukkua päivällä.

Jazzien Grand-(old-)man Kaltsu tuli tänä aamuna (ke) käymään. Kiitos avusta, mitä nyt tältä hienolta jazz-talkooporukalta ollaan saatu. Lämmittää kovasti.

24n Keskussairaalavuorokauden jälkeen lääkäri sanoi, että voisin lähteä pois - vaikka jo heti. En toki kotiin, vaan Äänekosken terveyskeskukseen. Ainakin vielä tämän yön olen täällä. Äänekoskella ei tällä hetkellä ole tilaa. Eli.. Odottelen täällä nyt sitten niin kauan kuin paikka vapautuu koskelta.

Aurinko paistaa edelleen ja tämä on varmaan yksi hienoimmista elokuusta koskaan. Hyvä, että asioihin oppii suhtautumaan. Muutaman viikkoa elossa on lyhyt aika. Ja tämä on ollut hyvin avartavaa aikaa. Loistavia ystäviä, joille jää varmaan ikuisiksi ajoiksi jollain tavoin "velkaa". Kun tästä saan itseni ei-särki-moodiin, niin apua saa myös minulta pyytää.

Kiitokset, hyvät ystävät.

Aortan ödeema

Heti onnetomuuden jälkeisenä maanantaina (27.7.) olin oikeassa röntgen-perseidissä..Sen verran niitä erilaisia kuvantamisia otettiin. Oli tavallista röntgeniä ja magneettikuvaa ... Saman päivän aikana lääkäri kävikin sitten kertomassa löydöksistä ja siitä, kuinka paha tuo tilanne lantionseudulla oikein onkaan.

Siinä tohinassa meni oikeastaan ohi maininta, että aortassa oli havaittu ödeemaa - eli turvotusta. Sille ei nyt ole mitään tehty tämän kolmen viikon aikana, vasta kuin tänään. Tämän päivän ohjelmassa oli sitten tarkistaa tuo "ongelma" mikä sydämessä oikeastaan oli. Tietysti tämä hieman pelotti minua,  sillä isäni kuoli juuri aortan pullistumisesta johtuvaan repeämään.

Kaikki sujui hyvin nopeasti. Hoitaja kävi laittamassa kanyylin valmiiksi käsivarteen, kohta minua kiikutettiin jo kuvantamishuoneeseen ja CT-kuvasarjan aikana varjoaine ruiskutettiin kanyylin kautta verenkiertoon.

Aivan niin kuin röntgen-hoitaja oli kertonut, niin keho lämpeni todella nopeasti sisältäpäin sitä mukaan kuin varjoaine levisi.  Kuvaus oli nopeasti ohi ja yhtä nopeasti olin takaisin omassa huoneessani.

Jo vajaan tunnin jälkeen lääkäri tuli kertomaan tuloksia. Ödeema on kadonnut ja sydän näyttää täysin terveeltä. Ei mitään tukoksia missään eikä muitakaan ongelmia. Suuri helpotus. Olisi ollut kestämistä, jos aortassa olisi edelleen tuo ongelma ollut näkyvissä.

....

Tänään se varmistui. Joko torstaina tai perjantaina lähden pois täältä kohti Äänekoskea. Toivottavasti vaikuttaisi myös toipumiseen hyvin. Kotiin voin päästä sitten, kun pystyn itseni hoitamaan täysin. Tietysti sitä hetkeä odottaa kovasti.  Kotioloja on kova ikävä.


.....

Tasan 24 vuotta sitten olin tähän aikaan (20:45) Saarijärven Summassaaressa parhaiden ystävien ja sukulaisten kanssa. Ensimmäistä kertaa mukana oli myös Arja - nyt vaimonani. Juhlistimme aiemmin päivällä lausuttuja Tahdon -sanoja. Hyvää hääpäivää rakas Arja.

Takalistomysteeri

Yllätys, että tänäänkin oli lääkärin kierto aamupäivällä, vaikka onkin sunnuntai. Toisaalta hyvä, niin pystyin kertomaan tuosta takalistomysteeristä, mikä on nyt muutaman päivän ajan vaivannut.

Mysteerihän vaivaa siten, että istuminen on tullut kivuliaaksi. Tuolilla ei pysty olemaan kuin hetken niin kipu ajaa takaisin makuuasentoon. Syy oli sitten aika normaali: Maatessa lihakset suoraan sanoen surkastuvat, kun niitä ei saa liikuttaa
ja persuuksista häviää normaalit toppaukset pois. Eli... Luun päällä ei ole tarpeeksi tavaraa ennen ihoa.

Kiitos taas hoitaja xyz:lle (nimeä en tiedä), (lisäys 17.8. xyz-hoitaja oli sitten Kati),  joka kävi kyhäilemässä tämän täytetyn donitsin minkä päällä voi istua hyvin.
Monesti parhaat ratkaisut ovat hyvin yksinkertaisia.

kiitos

Lauantai 15.8.

Turhan kauniita päiviä. Siitä asti kun tänne tulin viime kuun lopulla, niin säät ovat olleet kesän kauneimpia. Tilanteeseen toisaalta auttaa sen tosiasian tiedostaminen, ettei muuta mahdollisuutta ole. On vain oltava sängyn pohjalla ja sillä selvä.

Huonekaveri lähti toissapäivänä kotiin ja siitä asti olen nyt yksin tässä huoneessa aikaa viettänyt. Toisaalta hyvä. Saapahan elää omaan tahtiin: nukkua kun nukuttaa ja valvoa vaikka keskellä yötä.

Toisaalta jutteluseura nyt uupuu.

Takalistoon tullut jokin kipeä kohta. En tiedä onko hermo vai jänne, mikä siellä kiristää, mutta se vaikuttaa pyörätuolissa olemiseen. Takamus saattaa kipeytyä hyvinkin nopeasti. Tuikkivaa kipua, mikä sitten ajaa istuma-asennosta takaisin tähän sängyn päälle. Makuulla sitä ongelmaa ei ole.

Toivottavasti menisi nopeasti ohi. Se on häiritsevin juttu nyt tässä olemisessa ja hillitsee paljon liikkumishaluja.

Perustoiminnot kohta onnistuu jo täysin itsenäisesti. Pystyn käymään wc:ssä omatoimisesti (!). Eilen varmaan kokeilin sitä ensimmäistä kertaa täysin itse. Ongelmana on, kun jaloilla ei saisi vielä yhtään ottaa vastaan. Niille ei rasitusta vielä saa tulla niin välillähän tämä liikkuminen on enemmän tai vähemmän taidetta.

Suihku onnistuu myös. Aluksi siirtyminen sängystä pyörätuoliin ja pyörätuolista suihkutuoliin. Huono, että tuolla suhkutuolilla ei voi itse liikkua. Alla on vain sellaiset rimpulat kalustepyörät ja ilman jalkojen apua niillä ei tee mitään. Joten jumissa olen. Siihen tarvitsee vielä apua. Hoitajan on siirrettävä suihkun alle ja sieltä pois.

Odotan keskiviikkoa. Leikkauksesta tulee siilon 3 viikkoa ja lääkäri antanee tuolle paremmalle jalalle varaamislupia. Ehkä siitä taas iso apu harjoitteluun.

Lääkkeiden määrä on pysynyt koko ajan vakiona. Ei ole oolut tarvetta pienentää. Kaikki ylimääräinen "jaksaminen", mitä kipu antaa periksi, menee liikkumiseen.

Veljentyttö Heidi oli pitän tovin täällä Kallensa kanssa. Oli kiva kuulla heidän syksyn ja talven suunnitelmista. Kaikkea hyvää :)

Kikka lähtee ensi yönä käymään lomareissussa Budapestissä. Hyvää lomaa. Toivottavasti säät ovat hienot





Täällä keskussairaalan osastolla 21 ekokuun puolessavälissä vuonna 2015

101

Yksi raja rikki. Hemoglobiini on noussut yli sadan. Se on hyvä juttu. Samoin tulehdusarvot ovat jatkaneet laskuaan. Täällä hetkellä se on 20. Vielä viime viikolla 50. Normaalissa ollaan kun päästään alle kymmenen.

Päivät ovat aika identtisiä keskenään. Tämähän aika on pitkälti vain odottelua sitä hetkeä kohti, jolloin voi alkaa jaloilla kokeilla maata.

Eilen tuli kaksi viikkoa leikkauksesta. Ja leikkaushakasten poisto. Nykyään ne ei enää sitten ompele haavoja kiinni. Toki tuollainen hakasten käyttö on nopeaa.

Leikkuuhaavojahan minulla on kolme : Kaksi vähän suurempaa (n 25cm) ja yksi vajaa 10 senttinen. Haavat ovat parantuneet hyvin ja kaikkiaan niitä hakasia poistettiin 60 kpl (25+27+8).

Arja kävi taas päivällä Kikan kanssa tapaamassa.
Kuoroveljet Metsoissa ovat myös kyselleet vointia. Mukava kuulla myös heistä.

Tuli varmaan rasitetta liikaa päivän aikana, koska illalla oli aika kipeä olo. Piti nousta vielä kerran ylös sängystä, mutta piti jättää väliin. Liika paikkojen kiusaaminen ei välttämättä ole paras asia mitä voi tehdä.

Pitäisi malttaa edetä rauhallisesti.

Surun jakamista

Viime lauantaina sain uuden huonekaverin. Valitti kovaa kipua olkapäässä ja siinä epäiltiin olevan vain jokin jännevika.
Sunnuntaina ei mitään tutkimuksia tehty ja yöt hänellä oli erittäin rankkoja.
Eilen (ma) olkapää ja niska magneettikuvattiin ja siellä havaittiin n 8cm kasvain. Mites oli maansa myynyt ja juteltiin asiasta paljon. Tarkempaa tietoa eri laadusta vielä ollut. Kipu on vain sietämätön.

Tänään hän kävi CT-kuvassa ja kuvat lähetettiin Tampereelle analyysiä varten.

Noin kahden aikaan lääkäri kertoi, että olkapäässä oleva kasvain on vain etäpesäke. Itse syöpä on keuhkoissa ja siitä se on levinnyt ympäri kehoa.

Rankkaa itsellekin. Miehen vaimo ja jo aikuinen tytär tulivat ja kolmestaan itkivät, suunnittelivat tulevaisuutta, puhuivat kuolemasta ja miten elämä jatkuu ilman häntä.

Tuntuu oudolta kun ei ole tottunut näkemään tuollaista surua näin konkreettisesti ja heti kun se tapahtuu. Tuntui, että omat vaivat ovat nyt aika pieniä.

...

Tänään kävin sitten ekan kerran suihkussa omin avuin. Pyörätuolilla ajelun jälkeen siirryin siitä suihkujakkaralle ja sillä sitten suihkun alle. Toki hoitajan avustamana. Melkein uskaltaisi tehdä nuo siirtymiset yksin, mutta ei viitsi ottaa ylimääräisiä riskejä

Kunnon peseytyminen teki kyllä hyvää. Taas kerran.

Istuin ulkona. Nautin auringosta ja sen lämmöstä sekä tuulesta. Huomenna tulee 2 viikkoa leikkauksesta. Ilmeisesti leikkaushakasten poistopäivä edessä. Edelleenkään ei tietoa, miten tämä jatkuu. Milloin siirretään täältä Jkylästä Äänekoskelle.

viikko #3. Maanantai

Kipuja enemmän kuin ennen. Öisin tarvitsen enemmän voimakkaita särkylääkkeitä. Täällä ne antavat opiaatteja eli jotain oopium-johdannaisia. Itse asiassa, en ole varma onko nämä synteettisiä vai luonnon jalostetta. Kuitenkin sivuvaikutuksena voi olla voimakas fyysinen ja psyykkinen riippuvuus.

Tämän takia en niiden syönnistä niin kamalan innoissani ole. Rajaa kuitenkin on. Tarkistin hoitajalta. Minulta"ylimääräisiä" lisälääkkeitä menee max 30mg kun raja on jossain 60-80 mitä voi vuorokaudessa antaa ilman lääkärin lupaa. Siis vain pyytämällä.

Hyvä näin. Ei nupin tartte sekaisin olla.

Uudet kivut johtuu siitä, että pyrin liikkumaan paljon enemmän. Tänä aamuna olin pyörätuolilla liikenteessä n 2h ja nyt tulin ekan kerran yksin ulos tähän etupihalle. Kello on varmaan n kuusi illalla. Sää on hieno. Upea nauttia tästä säästä vaikka itse haluaisi olla muualla kuin täällä.

Veriarvot eivät nouse. Edelleen n 93 (hg). Mutta hikeä ei tule enää niin helposti otsalle kuin ekoilla kerroilla. Se on hyvä se. Ja liikkumisen jälkeen "palautuu" paljon nopeammin. Enää ei kroppa ole tuntikaupalla solmussa ylhäälläolon jälkeen.

Anne ja Esa kävivät yllätysvierailulla viime viikolla. Olivat menossa Pohjanmaan suuntaan Laukaasta. Mukava että ajoivat tätä kautta ja kävivät moikkaamassa.

Ja kiitti Ari R. Fisherman's Friendit ja Sisut tulivat tarpeeseen. Ahneena enää sisut ovat jäljellä :)

Päivät pitenee

Nyt on lauantai-iltapäivä kun alan kirjoitella tätä taas. Huomenna tulee 2 viikkoa tapahtumasta.

Veren tulehdusarvot ovat laskeneet n 50een kun ne alkaa olivat hieman alle 200.
Hemoglobiini on hidas kaveri. Edelleen n 94 - sama mikä alkuviikosta. Toki... Antaisivat varmaan vierasta verta jolla hgn saisi nopeasti ylöspäin, mutta kasvattaa turhaan tulehdusriskiä . Eikä tässä muutenkaan niin kiire mihinkään vielä ole.

Sängyssä vietän edelleen suurimman osan ajastani, mutta jo tänään pyrin nousemaan pyörätuoliin 3 kertaa ja jos jaksaisi olla kerrallaan ainakin tunnin.

Päivät pitenee.. Viime viikko oli aika lailla lääketokkurassa olemista. Nyt tulee nukuttua ehkä noin 7-8 tuntia vuorokaudessa. Jos tuosta ajasta 2-3 tuntia on pyörän päällä niin yli puoli vuorokautta valveilla sängyssä maaten.

Turvotus on laskenut. Jalat olivat kuin pöhöttyneellä norsulla vielä viikko sitten, mutta kohta puoliin normaalit. Huomaa että jaksaa liikutella niitä. Samoin myös liukuminen käy helpommaksi.

Jatko on vielä auki. Kuinka kauan olen täällä ja mitä sen jälkeen. Ehkä siirtävät jossain vaiheessa Äänekosken terveyskeskukseen mutta ajankohta on auki.

Kuulin alkuviikosta että syvästi arvostamani kuoroveli Otto Pöyhönen on nukkunut pois. Osanottoni.

Kiitos edelleen kaikille muistamisesta, viesteistä, puheluista ja vierailuista. Ne piristää aina ja lyhentää muuten niin pitkiä päiviä.

Erityisen mukavaa oli saada Ruffe ja Reino vieraiksi. Kikka toi ne perjantai-iltana hieman ennen yhdeksää.

viikko nro 2 (ma-ke)

viikko takana ja seuraava alkaa.

Ongelmia on ollut sopivan lääkityksen löytämisessä. Ylimääräistä pölyä päähän ei halua, mutta ei stressaavaa kipuakaan.

maanantaina aloitettiin sitten harjoitukset pyörätuolin kanssa. Aluksi siihen siirtymisen tarvittiin avuksi kolmea hoitajaa. Pelkkä istuminen tekee kylmän hien otsalle, mutta liukuminen sängyn reunalta tuoliin onnistui yllättävän hyvin. Kävin liikkumassa osastolla n puolen tunnin ajan.

Huomaa kuinka kaukana kunto on.

Tämän toki selittää veren hg-arvo. Alkuviikosta se oli 84. Kuulema täysin normaalia pitkän leikkauksen jälkeen.

Paita ja otsa märkänä takaisin. Ja ihan katki olo sängyssä.

Ti ja ke harjoituksissa jatkettiin. Edelleen rankkaa, mutta kroppa kuulemma tottuu siihen.

Ennuste on edelleen hyvä. Kihelmöinti vas jalan pohjassa johtuu kuulema hermoista jotka saivat kynsilleen.

Kiitos minua täällä katsomassa käynnille. Ristolta oli hyvä kuulla hänen versiotaan tapahtuneesta. Jarkon kanssa juteltiin puhelimessa pitkä tovi. Samoin kuin Arjan Jukka-veljen kanssa. Kiitti Rauno tuosta tablettitelineessä. Toimii yhtä hyvin kuin vanhan mummon polvet: kääntyy mihinsuuntaan vain käännettäessä ja lukkiutuu sitten siihen.

Velipoika vaimoineen. Kiitti lehdistä, niille on käyttöä.

Tänään (ke) Jazz ry:n puolesta paikalla kävivät Pena R, Päivi, Kaltsu ja Rane. Kiitokset. Oli hyvä nähdä teitä.

Ja sitten.. Arja sekä lapset. Kiitos jaksamisesta. Tämä on teille vähintään yhtä rankkaa kun itselle. Olette mielessä koko ajan.

Perjantai -sunnuntai 2.8.

En paljoa näistä päivistä kirjoita, jos mitään erikoista ei tapahdu.

Harjoitukset jatkuvat ja lepoa sängyssä.

Perjantaina pääsin ekan kerran suihkuun laverisängyssä. Kuuma, että osaa iloita pienistä asioista.

Kiitän jo tässä vaiheessa Jyväskylän keskussairaalan operatiivisen (os21) henkilökuntaa todella hyvästä asiakaspalvelusta ja ammattitaidoista.

Tulevaa:
Ensi viikolla ehkä pyörätuoliharjoituksia, n 3 viikon päästä saan ehkä varata kevyesti oikean jalan päälle, jossain vaiheessa siirto
Äänekosken terveyskeskukseen .

Kotiinpääsystä ei ole tietoa.

Aikaa leikkauksen jälkeen

sorry, että tämä blogi päivittyy tosi takapainoisesti. Se johtuu omasta laiskuudestani.
Keskiviikkona olin heräämässä . Lääkkeiden takia kipuja tai muutakaan tuntoja ei vielä ollut. Huomasin, että 8 kilon vetopaino oli purettu pois.

Pääsin nukkumaan yötä omaan huoneeseeni. Päivät ja yöt sekoittuvat. Samoin aika. Nukuin hetken silloin kun nukutti ja valvoin muun ajan.

Jo torstaina fysioterapeutti tuli tapaamaan ja alettiin käymään jokapäivästä jumppaa läpi. Liikkeet opeteltiin mahdolliset väärät liikkeet karsittiin pois.

Torstaina oli myös 1. ylösnousuharjoitus. Hoitajien avustamana nousin istumaan sängyn reunalle ja olin siinä kokonaiset 2 minuuttia. Sitten taas takaisin makuulle. Tuollaiset pienetkin liikkeet osat todella suuria rasituksia keholle: Tuntuu, että kroppa kiehuu montaa tuntia tuollaisen rasituksen jälkeen.

Minut leikannut kirurgi, Heikki Nurmi, kävi myös juttelemassa. Kertoi ja näytti kuvin, mitä on tehty.

Minun paino on varmaan pari kiloa suurempi nyt. Sen verran lantioalueella näyttäisi olevan rautaa. Erilaisia levyjä, kiinnikkeitä ja ruuveja. Nurmen mukaan leikkaus onnistui hyvin. Aivan pienimpiä luusiruja ei paikoille saatu, joten ne nyt sitten ovat vapaamatkustajia.

Puhuttiin myös jatkosta, ja uhkana on, että vas jalan lonkkanivel ajautuu kuolioon viottuneiden verisuonien takia
. Tätä ei voi vielä ennustaa, mutta se on mahdollista.

Iskiashermo oli myös puristuksissa. Se voi tulla kiukuttelemaan

Tiistai ja keskiviikko

Tiistai oli makuutuspäivä. Välillä otettiin kokeita ja tilaa tarkkailuun. Kuulin, että leikkaus tehtäisiin loppuviikon aikana, mutta ajankohta oli vielä epäselvä.
Puolenpäivän aikaan tiistaina ilmoitettiin, että leikkaus on keskiviikkona. Seuraavana päivänä.

Ongelmana oli ulostaminen. Jos se ei alkaisi toimimaan niin niin se aiheuttaisi pian ongelmia.

Minulle oltiin kuitenkin syötetty laksatiiveja koko ajan ja tiistai-illalla tilanne oli kunnossa.

Klo 03 keskiviikkoaamuna valmistautuminen alkoi. Esilääkitys kuntoon ja aamun odottelua. 7.30 olin salissa. Nukutus alkoi ja viimeinen mitä muistan oli nukutuslääkärind sormen paino ruokatorvella, jotta mahdollista oksennusta ei nouse mahasta ja päädy keuhkoihin.

Seuraava muistikuva oli n klo 18 kun heräilin. Tilannettani tarkkailtiin vielä n klo 23 asti jolloin pääsin takaisin osastolle 21 (orto/trauma)