Viime lauantaina sain uuden huonekaverin. Valitti kovaa kipua olkapäässä ja siinä epäiltiin olevan vain jokin jännevika.
Sunnuntaina ei mitään tutkimuksia tehty ja yöt hänellä oli erittäin rankkoja.
Eilen (ma) olkapää ja niska magneettikuvattiin ja siellä havaittiin n 8cm kasvain. Mites oli maansa myynyt ja juteltiin asiasta paljon. Tarkempaa tietoa eri laadusta vielä ollut. Kipu on vain sietämätön.
Tänään hän kävi CT-kuvassa ja kuvat lähetettiin Tampereelle analyysiä varten.
Noin kahden aikaan lääkäri kertoi, että olkapäässä oleva kasvain on vain etäpesäke. Itse syöpä on keuhkoissa ja siitä se on levinnyt ympäri kehoa.
Rankkaa itsellekin. Miehen vaimo ja jo aikuinen tytär tulivat ja kolmestaan itkivät, suunnittelivat tulevaisuutta, puhuivat kuolemasta ja miten elämä jatkuu ilman häntä.
Tuntuu oudolta kun ei ole tottunut näkemään tuollaista surua näin konkreettisesti ja heti kun se tapahtuu. Tuntui, että omat vaivat ovat nyt aika pieniä.
...
Tänään kävin sitten ekan kerran suihkussa omin avuin. Pyörätuolilla ajelun jälkeen siirryin siitä suihkujakkaralle ja sillä sitten suihkun alle. Toki hoitajan avustamana. Melkein uskaltaisi tehdä nuo siirtymiset yksin, mutta ei viitsi ottaa ylimääräisiä riskejä
Kunnon peseytyminen teki kyllä hyvää. Taas kerran.
Istuin ulkona. Nautin auringosta ja sen lämmöstä sekä tuulesta. Huomenna tulee 2 viikkoa leikkauksesta. Ilmeisesti leikkaushakasten poistopäivä edessä. Edelleenkään ei tietoa, miten tämä jatkuu. Milloin siirretään täältä Jkylästä Äänekoskelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti