Tasan kuukausi sitten 26.7. samaan aikaan maksaisin selälläni Äänekosken rantapuistossa telttakankaan alla. Odotin, että jotain pelastavan tapahtuisi. Tiesin, että asiat ovat huonosti.
Tuntuu oudolta ajatella, että tuosta tapahtumasta on todella jo niin paljon aikaa.
Jo ensimmäisenä yönä jouduttiin vaihtamaan sänkyä . Tulin tänne perjantaina ja minulle varatussa sängyssä oli normaali sairaalapatja. Jyväskylässähän minulla oli ollut käytössä ilmapatja minkä painetta pystyttiin automaattisesti muuttamaan. Mulle se tavallinen oli ok, mutta yön aikana sen kovuus oli kuitenkin liikaa ja nukkumisesta ei vaan tullut mitään. Keskellä yötä sänky vaihdettiin.
Nyt lepäilen täällä Äänekosken sairaalassa jo viidettä päivää. Aika on lähinnä kuntoutuksen aloittamista ja opettelua. Kivut ovat suhteellisen hyvin hallinnassa lukuunottamatta vasemman jalan jalkoterää missä ikävät hermokivut sitä vaivaavat. Kirurgi Heikki Nurmi sanoi jo Jyväskylässä että hermot olivat mankeloitoneet aika pahasti. Vasen jatkahan irtosi lonkkamaljasta ja samalla sen verisuonet ja hermoradat saivat turpiinsa - osat ihan pahasti. Lääkityksellä pyritään nyt löytämän sopiva kombinaatio siten, että pää ei menisi sekaisin liiasta lääkityksestä, tavalliset kivut sekä hermokivut olisivat balanssissa. Toivottavasti se löytyisi.
Koska lääkitys on hieman hakuisessa niin se on vaikuttanut eniten yöuniin . Yöt saattavat jäädä hyvinkin lyhyiksi, joten päivällä univajetta sitten pyrittään korjaamaan.
Blogin kirjoitusta häiritsee samaan aikaan telkustu tuleva keihään mm-finaali (Pahuksen Yego)...
Päivisin muuta ohjelmaa ei ole kuin fysioterapeutin teettämät harjoitukset. Ongelmana on kyllä ollut tuon jalan hermojen kipeytyminen ja sen takia kaikkia harjoituksia ei ole tullut tehdyksi
Ei voi kuin kiittää niitä ystäviä jotka ovat olleet auttamassa kodin töiden kanssa. Arjalle suurena apuna on ollut Sohlmanin Noralta löytynyt aika käydä koirien kanssa ulkona. Muuten niiden päivät tulisi todella pitkiksi. Laitisen Risto on pitänyt huolta siitä, ettei nurmikko pääse kasvamaan liian pitkäksi. Risto on käynyt kerran viikossa ulkoiluttamassa meidän ruohonleikkuria noin tunnin kerrallaan.
Talven polttopuut ovat liiterissä. Takkaa ja mahdollisesti myös pihasaunaa (jos olo sen sallii) voi lämmitellä huoletta taas talven pakkasilla. Mäkisen Tapsa hoiti homman.
On piristävää ja tosi mukavaa, tavata tuttuja täällä. Vanha tuttu Lehtisen Ari Lappajärveltä teki Alisan kanssa yllätysvisiitin. Kiitos Ari niistä Tex Willereistä. On hienoa lukea vielä näin reilusti 2000-luvun puolella, että Tex on edelleen Texasin kovin henkipatto - vielä näin vuosien jälkeen!!!
Kuoroveli Ruotsalaisen Pera tuli myös yllätyksenä ja samoihin aikoihin Rautiaisen Ari ja Eija. Kitos kovasti käynnistä. Oli mukavaa turista :). Risto yllätti mustaherukka mehullaan. On muuten hyvää, melkein juotu jo kaikki pois.
Poken aikkarilta kävivät tervehtimässä Maija, Pirkko Pi, Katri ja Olavi. On teilläkin aina tuo hyvä, piristävä mieli ja asenne mukana. Ootte te hyvä porukka :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti