Kello on vähän vaille neljä iltapäivällä. Lepään keskussairaalan kuntoutusosaston 27 huoneessa 11 tarpeeksi väsyttävän päivän jälkeen. On taas maanantai ja uuden kuntoutusviikon alku. Tulin tänä aamuna tänne taksikyydillä - viikonloppu meni kotosalla. Taksi tuli noutamaan tänään klo 9 ja 10:15 oli täällä ensimmäinen fysioterapeutin aika. Kolmen vartin ajan yritettiin saada voimia takaisin väsähtäneisiin jalkoihin. Treenit ovat rankkoja... Touhutippa otsalla jokaisen harjoituksen jälkeen.
1. harjoitus päättyi noin klo 11. Pian sen jälkeen oli lounas, mikä tarjoillaan osasto 27:n yhteiseen oleskelutilaan. Pieni lepohetki ruokailun jälkeen ja klo 12-14 minulle oli ohjelmaan merkitty neuropsykologin aika. Pään toimiminen tarkistetaan. Psykologi testaa lähinnä lähimuistia ja tarkistaa, ettei onnettomuudesta ole aiheutunut minkäänlaista pääalueen ongelmaa. Testit jatkuvat vielä huomenna, jolloin saan samalla myös palautteen testeistä.
Testin jälkeen oli päiväkahvi ja sitten päivä jatkui jumpalla nro 2. Lähes tunnin puurtaminen ja jalan vääntäminen. Ja taas touhutippa otsassa. Jalat vinkuvat illalla.
Kolme kuukautta. Pitkä aika taaksepäin mietittynä. Vasen jalka ei fysiatrin mukaan tule palautumaan täysin ennalleen. Kuihtunutta lihasmassaa ei täysin saa takaisin. Mahdollisuus on, että voima palautuisi lähes ennalleen, mutta työtä se teettää.
Tällä hetkellä kävelen yhdellä kepillä. Tukea ei tarvitse paljoa, mutta sitä pitää olla. Askeltaminen ilman minkäänlaista tukea muuttuu ontumiseksi. Kaikkien näiden harjoitusten tarkoituksena täällä on tukea selkää ja selän syviä lihaksia, jotta keskivartalo jaksaisi kannatella oikein vartaloa eikä selän kipeytymistä tapahtuisi. Ja tietysti harjoitellaan jalan lihaksia. Mukavahan se on huomata, että voimaa pikkuhiljaa tulee lisää.
Lääkkeitä ajetaan alas edelleen. Vahvoja opiaatteja menee edelleen: Targiniqeja 40 mg (20 + 20) vuorokaudessa. Nyt pitäisi nitistää 5mg pois, jolloin "enää" 35mg. Lyrica-hermokipulääke on jouduttu pitämään aika suurella annostuksella. 150+150+225 (yht 525mg) vuorokaudessa. Plus sitten joitakin sekundäärisiä lisäpillereitä, mitä ei edes jaksa mainita, mutta jonkinverran niitä joka aamu ja ilta kurkusta alas sujahtaa. En tiedä, millä aikajänteellä tätä nappimäärää pystytään vähentämään. Hermo oli, kuten loppukesällä mainitsin, aika pahasti loukkaantunut ja tällä Lyricalla pyritään pitämään hermostolliset häiriöt etäänpänä.
Tylsäähän tämä on. Olisi mukava jo olla täysin kotona ja osallistua arkipäivän eloon, mutta ei tämäkään liian kauaa kestä. Pitäisi malttaa nyt viikko - pari jatkaa tätä harjoittelua.
Mutta viikonlopun vietin kotona! Pääsin lähtemään täältä perjantinan ( 23.10.) heti viimeisten fysioterapiaharjoitusten jälkeen. Toki sen jälkeen oli vielä pään magnettikuvaus, millä pyrittiin tarkistamaan, ettei pää loukkaantunut. Lauantai-iltapäivänä oli tarkistettava pääsenkö sisäsaunan ylälauteelle istumaan. Pääsin. Sehän tarkoitti sitä, että sauna on lämmitettävä - ja kunnolla. Illalla saunoin sitten ensimmäisen kerran ihan oikeesti! Sunnuntaiaamuna lähdin Arjan kaveriksi kävelyttämään koiria ulos. Noin kilometrin lenkki riitti. Se on sopivasti nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti