50. vrk

Tänään alkoi 50. vuorokauteni sairaalaympäristössä. Ja minusta tuntuu, että minulla on 50 kertaa parempi olo kuin silloin, kun tämän blogin kirjoittamiseni aloitin. Viikonlopun aikana olen harjoitellut kävelemistä minulle annettujen ohjeiden mukaisesti. Kävelyhän on tapahtunut omalla tukitelineellä, missä kehon paino lepää kyynärvarsin päällä. Kaatumisvaaraa tuolla vekottimella ei ole.

Harjoittelumäärät tuntuvat vain hyvin pieniltä ja mielellään tekisi enemmän, mutta tietysti siinä on tosi iso vaara, että laiskistunut ja sänkyeloon tottunut alakroppa ei tykkäisi tästä ja alkaisi kapinoimaan. Näin kuitenkin lauantai ja sunnuntai kuuluivat. Tuli vieteltyä aikaa ulkona tosi paljon. Säät olivat kertakaikkiaan tosi upeat tähän vuodenaikaa nähden. Tietysti harmi, ettei siitä pystynyt nauttimaan täysin siemauksin tämän rajoitteeni takia

Tänään kokeiltiin ensimmäisen kerran kyynärsauvoja. Lääkäri kävi aamulla normaalilla kierrolla ja sovittiin alustavasti, että tulevana torstaina (17.9.) minut kotiutettaisiin .!

Loisto uutinen!

Arjan kanssa kokeilin miten perustoiminnot onnistuisivat. Juuri ne, mitkä ovat mieltä vaivanneet. Ensimmäisenä ongelmana oli miten pääsen autoon. Itse asiassa ...tuo ei ollut ongelma ollenkaan. Autoon siirtyminen onnistui täysin ongelmitta.  Samoin kaikki muukin. Kotona liikkuminen ja oleminen onnistui todella hyvin joitakin pikkuseikkoja lukuunottamatta. Näistä ehdin keskustella vielä täällä sairaalassa muutaman viimeisen päivän aikana.

Tuntuu hyvälle. Hienoa päättää kohta lähes 8 viikkoa kestänyt sairaalaputki.

Jarkko S teki yllätysvierailun. Oli mukaan jutella Jarkon kanssa. Eipä olla nähty kuin viimeksi siellä  purkutalkoissa. Klasu ja Ritva: kiitos  pohjoisen tuliaisista . Eipä ole itse mustikka- ja puolukkametsään päässyt . Marjat ovat tosi tervetulleita!