Tänään on sitten se pitkää odoteltu päivä. 6 viikkoa sitten leikkauksen jälkeen sovittiin tämä päivä tarkistusta varten. Silloin tuo ajatus 1,5 kk:n odotuksesta sängyssä ja pyörätuolissa tuntui mahdottomalta ajalta, mutta onneksi osaa sopeutua ja "laitostua" tarpeeksi. Silloin saa ajan kulumaan selvästi paremmin.
11.30 lähden täältä Äänekosken sairaalasta kohti Jyväskylää. Klo 12.30 on kuvantaminen ja sen jälkeen lääkärin vastaanotto. Tämä tulee sitten määräämään jatkon miten tuota kuntoutusta jatketaan. Samalla sen perusteella suunnitellaan kotiin pääsy. Yksi suuri huoli on tuo lääkitys ja sen toimivuus Hermokipu on kyllä ihan järkkyä välillä. Koko kehon kipu on keskittynyt vasemman jalan kärkeen, nilkan alapuolelle. Päkiä, holvikaari, ison varpaan kynnenalus . . . siinä muuta kivun asuttamaa paikkaa. Hermokipu passivoi jalan liikuttamista. Monta kertaa kipua ei ole, mutta tämä on johtunut siitä, etten ole liikuttanut oikeastaan ollenkaan jalkaa. Sitten kun nilkkaa alkaa venytellä ja pyöritellä niin vihlova kipu on kaverina. Toki tämä kipu antaa periksi kun liikettä toistaa tarpeeksi kauan. Mutta eihän se pois jää. Yleensä se sitten osaa tulla takaisin keskellä parasta unijaksoa ja sitten yö saattaakin olla siinä.
Lääkitys on tällä hetkellä - ainakin omasta mielestä - ihan kammon suurta. Hermokipulääkkeitä menee tosi paljon. Ja kun ei ole tietoa milloin noita sitten saa mahdollisesti vähennettyä tai kokonaan pois. Täytyy toivoa, että näihin kysymyksiin saisi tänään vastauksia. Kello on nyt 9.28. Lähtöön on aikaa 2 tuntia. Toivottavasti olen hieman viisaampi näiden "ongelmieni" suhteen n. klo 16 kun olen palannut takaisin tänne.
****************
Matka Jyväskylään tehtiin invataksilla. Kuvantaminen sujui nopeasti. Vain yksi kuva ja aikaa meni n. 5 minuuttia. Sitten odottamaan lääkäriaikaa. Ajat olivat myöhässä yli puoli tuntia, joten istumista pyörätuolissa tuli kuvantamisen jälkeen n. 1,5 tuntia. Ortopedin kanssa käytiin tilanteeni läpi. Ja oma toiveeni toteutui: oikealle jalalle sain 100%n varausluvan ja vasemmalle 50%n! Tämä oli hieno uutinen! Jyväskylässä oli vielä fysioterapeutin aika ja hänen kanssaan keskusteltiin kuntoutusharjoituksista. Takaisin Äänekoskelle lähdin n. 15.15 ja täällä hieman ennen neljää. Yli 4 tuntia pyörätuoli-istumista. Jokin ennätys (kai) sekin omalta osaltani ja kyllä se tuntuikin illalla väsymyksenä ja jalan hermosärkynä.
Kello on nyt 10.30 (perjantai) . En ole vielä nähnyt tänään täällä sairaalassa fysioterapeuttia, joten uusista kävely- ja lihaskuntoharjoituksista ei ole puhuttu täällä vielä mitään, mutta toki itse olen jalan kantavuutta kokeillut. On kyllä surkea huomata missä kunnossa tämän paremmankin ja turmasta säilyneen jalkan tilanne on. Eilen illalla kokeilin varovasti ja tuen kanssa astumista ja varmasti olisin tippunut lattialle ilman tukea.
Lääkkeitähän menee edelleen ruhtinaalliset määrät kurkusta alas vuorokauden aikana. Näistä puhuttiin myös lääkärin kanssa silllä keskussairaalassa, mutta suuria muutoksia ei päätetty tehdä. Pitkävaikutteisia opioideja voitaisiin pikkuhiljaa vähentää, mutta aluksi on katsottava miten nuo kävelyharjoitukset alkavat sujumaan ja millaisia kipuja ne aiheuttavat. Niiden onnistuessa ja edetessä myös lääkkeitä voidaan hilata alas.
Ensi viikon alussa todennäköisesti kokeillaan miltä tuntuu olla kotona. Aluksi ihan päiväkäyntinä kokeillaan miten normaalit toimet kotona onnistuisivat. Tämä antaisi pohjan tälle sairaalaelämän lopettamiselle. Tänään alkaa 47. vuorokausi sairaalassa, joten kyllä se jo alkaisi riittämään . Mutta tärkeintä nyt on se, että saisin itseni mahdollisimman hyvään kuntoon mahdollisimman nopeasti, enkä rikkoisi vielä kananmunakuorimaisia luutumisen alkuja.
Kiitos Arja, että olet jaksanut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti