.14.11. klo 23:27
On pitkä aika mennyt siitä, kun viimeksi päivitin tätä blogia. Mitään ihmeellistä kun omasta mielestä ei ole tapahtunut. Sillä ehkä tarkoitan sitä, ettei ole tarvinnut mennä sairaalaan tai oman kunnon heikkenemistä.
Parempaan suuntaan mennään tällä hetkellä. Ja toivottavasti niin on jatkossakin. Eilen (13.11.) illalla koirien kanssa lenkillä kännykkä piippasi ja ilmoitti, että 10000 askelen raja on päivän aikana mennyt rikki. Itse asiassa kotona se oli jo n 11500. Matkaa tuli päivän aikana n 8 km.
Tuon selittää osittain se, että olin käymässä Jyväskylässä Uusyrityskeskuksessa aamulla ja sieltä poislähtiessäni auton starttimoottori oli päättänyt päivänsä. Vanha Seat ei viitsinyt sanoa yhtään mitään. Onneksi olin pysäköinyt auton Vapaudenkadun loppupäähän - siihen rinteeseen, mikä laskee yliopiston ohi. Lähti sitten liu'uttamalla mäkistartin avulla käyntiin. Ei musta työntäjäksi olisi ollut.
Eli... pystyn ajamaan autoa. Jätin auton sitten Koskisen Ilpon huostaan ammattikoulle. Lupasi vaihtaa startin. Ja kävelin kotiin. Matkaa tuli hieman alle 3 km.
Lääkkeet:
Niitähän meni aiemmin paljon. Targiniq:a (pitkävaikutteinen opiaatti, minkä maksimipäiväannos on 60mg) meni 30mg + 30mg. Eli täyslaidallinen. Aamulla toinen puolikas ja illalla toinen. Tämän lisäksi oli lyhytvaikutteista opiaattia (Oxynorm) sitten aina tarvittaessa. Ehkä suurin määrä oli 40mg päivässä. Tämän lisäksi sitten hermokipulääkkeenä Lyrica 525mg vuorokaudessa.
Tällä hetkellä määriä on pystytty vähentämään.
Targiniq:a menee 15+15mg (aamu/ilta) vuorokaudessa. Ensi viikon alusta annosta on tarkoitus pienentää 5mg, joten päiväannos olisi 25mg. Tarkoitus olisi vähentää tasaisesti 5mg / viikko, joten jouluviikolla opaatit olisi syöty loppuun ja pääsisin niistä eroon! Tämä vain, jos kaikki menee hyvin.
Lyricaan ei olla vielä koskettu. Sitä menee edelleen 525mg / vrk (150+150+225 aamu/päivä/ilta). Kun opiaatit saadaan loppumaan, niin sitten tämän Lyrican kimppuun. Vähennysaikataulua ei osaa vielä ennakoida. Näkee sitten, millainen olotila on.
Onneksi ylimääräisiä kipulääkkeitä ei tarvitse "paljon". (Lainausmerkit siksi, että onko 2-3g parasetamolia + 0,5-1g ibuprofeiinia paljon ??? ). Mutta minulle se on hyvä tilanne. Lääkkeiden määrä vaihtelee sen mukaan, miten jalkaani rasitan. Kovan päivätyön jälkeen kipukin on kovempi.
Liikunta:
Kuten sanoin, niin eilinen (13.11.) päivä oli ennätys. Kävelyä tuli n 8km ja sen lisäksi kävin fysikaalisessa, missä oli tunnin KOVA treeni. Paita oli märkä harjoituksen jälkeen. Muina päivinä pyrin harjoittelemaan kotona. 1-2 lepopäivää viikossa.
Selkä:
Tällä hetkellä se tuntuu hyvältä! Blokadista on yli kuukausi. Studio55-ohjelmassa (26.10.) HYKS:n kirurgi kertoi välilevypullistumista ja sanoi, että 50% niistä paranee itsestään 1. kuukauden aikana (Olen siis tässä kohtaa....) ja 40% kahden seuraavan kuukauden aikana. Eli 90% näistä ongelmista paranee luonnostaan 3 kuukauden sisällä. Jos pääsen tällä tavoin itsenäisyyspäivään asti, niin tilanne on todella hyvä. Uskon voittaneeni tämän vaivan.
Omia tavoitteita:
Olisi hienoa, jos tuosta kepistä pääsisi eroon jo jouluun mennessä. Jaksaisi kävellä muutaman kilometriä kahdelle jalalla. Ja sitten saada tietysti tuo selkä kuntoon! Alkuvuodesta olisi silloin hyvä olla mukana Arjan kauppatoiminnassa. En tiedä, jaksaako täyttä päivää, mutta ainakin aloitella.
Mieliala:
Vaihelee paljon. Joskus olen kotona paremmalla tuulella, mutta sitten joskus varsinkin Arja saa kuulla kiukutteluni koko kirjon. Tympäännyn kuntoutumisen hitauteen. Siihen, etten pysty suoriutumaan samalla tavoin päivän askareista kuten ennen suoriuduin. Ymmärrän sen, mutta ei se auta. Kiukku tulee, kun tulee.
lauantai 14. marraskuuta 2015
torstai 29. lokakuuta 2015
Viimeinen päivä (?)
Kello on 13:40. Odottelen taksia, mikä saapuu tänne 12:30, ja viimeisiä ohjeita + papereita ja sen jälkeen kotia kohti. Toivottavasti viimeisen kerran näissä merkeissä.
Onhan näitä sairaalan vuoteita tullut jo kuluteltua. Valittamista ei ole ollut: hoito ja palvelu ovat olleet erittäin hyviä jokaisessa paikassa missä olen aikaani viettänyt. Nyt nämä viimeiset päivät täällä keskussairaalan osastolla 27, missä pari ohjattua kertaa päivässä on koipiin voimaa yritetty virittää. Toki sen lisäksi omia harjoituksia on tullut tehtyä. Yhteensä varmaan 3-4 tuntia / päivä.
Maanantaina ja tiistaina (26. ja 27. pv) istuin molemipina päivinä n 2 tuntia neuropsykologisissa testeissä. Jopa testasivat! Tarkistavat edelleen, ettei tuo päänuppi ole seonnut moisesta myllytyksestä. Ilmeisesti ihan tolkun tallaajaksi tuomitsivat. Olisi mukava tehdä moinen testaus joskus tulevaisuudessa uudestaan - ilman näitä voimikkaita lääkkeitä, mitkä kuulema voivat vaikuttaa testin tulokseen. Mutta vaarana on toki se, että ne testit menisivät huonommin. Joutuisi kaivamaan maahan yli metrin kuopan ja hautaamaan tulokset sinne. Ja sitten olisi taas selkä kipeä.
Vasen jalka ei vielä kanna. Lihaksissa on heikkoutta, mutta tarkoitus olisi, että mahdollisimman pian pystyisin kävelemään ilman keppejä. Tällä hetkellä tarvitse yhtä, joten parannusta on jo paljon!
Jatkan fysikaalista hoitoa tämän jakson jälkeen. Ainakin 15 kertaa meinaan fysikaalisessa käydä ja mahdollisesti tai tarpeen mukaan aina 25 kertaan asti. Mutta pelottavana mörkönä on se mainitsemani pieni todennäköisyys, että lonkka olisi vioittunut niin pahasti, ettei se tule toipumaan kunnolla vaan vaipuu kuolioon. Tätä sitten seuraisi lonkkanivelen vaihto. Toivottavasti siihen ei tarvitse mennä. Ehkä jätän noita fysikaalisen hoitokertoja reserviin tätä mahdollista vastoinkäymistä varten. Vakuutusyhtiöt tulkitsevat jatkohoidoksi, joten uusia hoitokertoja siihen ei myönnetä.
Täällä keskussairaalassa jatkuu kontrollit. Joitakin tutkimuksia tehdään edelleen: käyn marraskuussa toisessa hermoratatutkimuksessa (ENMG) ja siitä saadaan verrokki sille ensimmäiselle, mikä tehtiin parisen viikkoa sitten. Samoin kuvantamistarkistukset tehdään marraskuun aikana. Luutuminen tarkistetaan ja sen kehittymisestä annetaan lausunnot.
Opiaattilääkkeitä on pystytty tiputtamaan alas ihan suunnitelmien mukaan. Enkä korvaavia lääkkeitä ole kaipaillut. Ja toivottavasti en kaipaa. Aamulla lääkärin kanssa keskustelin, että jos nyt viimeiset opiaattilääkkeet (Targiniq) saataisiin ajettua alas 5mg/viikko tahtiin, niin pääsisin niistä eroon ennen joulukuun alkua. Sitten voisi keskittyä hermokipulääkkeen (Lyrica) vähentämiseen. Sitähän mulla menee kuin suomenhevosella heiniä 60-luvulla.
Olo on hyvä. Niin hyvä kuin nyt vain voi olosuhteet huomioiden olemaan. Suuri kiitos kaikille niille, jotka ovat olleen mukana tässä once-in-lifetime -matkassa. Ilman apua ja tukea tämä olisi ollut paljon raskaampaa.
Onhan näitä sairaalan vuoteita tullut jo kuluteltua. Valittamista ei ole ollut: hoito ja palvelu ovat olleet erittäin hyviä jokaisessa paikassa missä olen aikaani viettänyt. Nyt nämä viimeiset päivät täällä keskussairaalan osastolla 27, missä pari ohjattua kertaa päivässä on koipiin voimaa yritetty virittää. Toki sen lisäksi omia harjoituksia on tullut tehtyä. Yhteensä varmaan 3-4 tuntia / päivä.
Maanantaina ja tiistaina (26. ja 27. pv) istuin molemipina päivinä n 2 tuntia neuropsykologisissa testeissä. Jopa testasivat! Tarkistavat edelleen, ettei tuo päänuppi ole seonnut moisesta myllytyksestä. Ilmeisesti ihan tolkun tallaajaksi tuomitsivat. Olisi mukava tehdä moinen testaus joskus tulevaisuudessa uudestaan - ilman näitä voimikkaita lääkkeitä, mitkä kuulema voivat vaikuttaa testin tulokseen. Mutta vaarana on toki se, että ne testit menisivät huonommin. Joutuisi kaivamaan maahan yli metrin kuopan ja hautaamaan tulokset sinne. Ja sitten olisi taas selkä kipeä.
Vasen jalka ei vielä kanna. Lihaksissa on heikkoutta, mutta tarkoitus olisi, että mahdollisimman pian pystyisin kävelemään ilman keppejä. Tällä hetkellä tarvitse yhtä, joten parannusta on jo paljon!
Jatkan fysikaalista hoitoa tämän jakson jälkeen. Ainakin 15 kertaa meinaan fysikaalisessa käydä ja mahdollisesti tai tarpeen mukaan aina 25 kertaan asti. Mutta pelottavana mörkönä on se mainitsemani pieni todennäköisyys, että lonkka olisi vioittunut niin pahasti, ettei se tule toipumaan kunnolla vaan vaipuu kuolioon. Tätä sitten seuraisi lonkkanivelen vaihto. Toivottavasti siihen ei tarvitse mennä. Ehkä jätän noita fysikaalisen hoitokertoja reserviin tätä mahdollista vastoinkäymistä varten. Vakuutusyhtiöt tulkitsevat jatkohoidoksi, joten uusia hoitokertoja siihen ei myönnetä.
Täällä keskussairaalassa jatkuu kontrollit. Joitakin tutkimuksia tehdään edelleen: käyn marraskuussa toisessa hermoratatutkimuksessa (ENMG) ja siitä saadaan verrokki sille ensimmäiselle, mikä tehtiin parisen viikkoa sitten. Samoin kuvantamistarkistukset tehdään marraskuun aikana. Luutuminen tarkistetaan ja sen kehittymisestä annetaan lausunnot.
Opiaattilääkkeitä on pystytty tiputtamaan alas ihan suunnitelmien mukaan. Enkä korvaavia lääkkeitä ole kaipaillut. Ja toivottavasti en kaipaa. Aamulla lääkärin kanssa keskustelin, että jos nyt viimeiset opiaattilääkkeet (Targiniq) saataisiin ajettua alas 5mg/viikko tahtiin, niin pääsisin niistä eroon ennen joulukuun alkua. Sitten voisi keskittyä hermokipulääkkeen (Lyrica) vähentämiseen. Sitähän mulla menee kuin suomenhevosella heiniä 60-luvulla.
Olo on hyvä. Niin hyvä kuin nyt vain voi olosuhteet huomioiden olemaan. Suuri kiitos kaikille niille, jotka ovat olleen mukana tässä once-in-lifetime -matkassa. Ilman apua ja tukea tämä olisi ollut paljon raskaampaa.
maanantai 26. lokakuuta 2015
26.7. - 26.10. Kolmen kuukauden kujanjuoksu
Kello on vähän vaille neljä iltapäivällä. Lepään keskussairaalan kuntoutusosaston 27 huoneessa 11 tarpeeksi väsyttävän päivän jälkeen. On taas maanantai ja uuden kuntoutusviikon alku. Tulin tänä aamuna tänne taksikyydillä - viikonloppu meni kotosalla. Taksi tuli noutamaan tänään klo 9 ja 10:15 oli täällä ensimmäinen fysioterapeutin aika. Kolmen vartin ajan yritettiin saada voimia takaisin väsähtäneisiin jalkoihin. Treenit ovat rankkoja... Touhutippa otsalla jokaisen harjoituksen jälkeen.
1. harjoitus päättyi noin klo 11. Pian sen jälkeen oli lounas, mikä tarjoillaan osasto 27:n yhteiseen oleskelutilaan. Pieni lepohetki ruokailun jälkeen ja klo 12-14 minulle oli ohjelmaan merkitty neuropsykologin aika. Pään toimiminen tarkistetaan. Psykologi testaa lähinnä lähimuistia ja tarkistaa, ettei onnettomuudesta ole aiheutunut minkäänlaista pääalueen ongelmaa. Testit jatkuvat vielä huomenna, jolloin saan samalla myös palautteen testeistä.
Testin jälkeen oli päiväkahvi ja sitten päivä jatkui jumpalla nro 2. Lähes tunnin puurtaminen ja jalan vääntäminen. Ja taas touhutippa otsassa. Jalat vinkuvat illalla.
Kolme kuukautta. Pitkä aika taaksepäin mietittynä. Vasen jalka ei fysiatrin mukaan tule palautumaan täysin ennalleen. Kuihtunutta lihasmassaa ei täysin saa takaisin. Mahdollisuus on, että voima palautuisi lähes ennalleen, mutta työtä se teettää.
Tällä hetkellä kävelen yhdellä kepillä. Tukea ei tarvitse paljoa, mutta sitä pitää olla. Askeltaminen ilman minkäänlaista tukea muuttuu ontumiseksi. Kaikkien näiden harjoitusten tarkoituksena täällä on tukea selkää ja selän syviä lihaksia, jotta keskivartalo jaksaisi kannatella oikein vartaloa eikä selän kipeytymistä tapahtuisi. Ja tietysti harjoitellaan jalan lihaksia. Mukavahan se on huomata, että voimaa pikkuhiljaa tulee lisää.
Lääkkeitä ajetaan alas edelleen. Vahvoja opiaatteja menee edelleen: Targiniqeja 40 mg (20 + 20) vuorokaudessa. Nyt pitäisi nitistää 5mg pois, jolloin "enää" 35mg. Lyrica-hermokipulääke on jouduttu pitämään aika suurella annostuksella. 150+150+225 (yht 525mg) vuorokaudessa. Plus sitten joitakin sekundäärisiä lisäpillereitä, mitä ei edes jaksa mainita, mutta jonkinverran niitä joka aamu ja ilta kurkusta alas sujahtaa. En tiedä, millä aikajänteellä tätä nappimäärää pystytään vähentämään. Hermo oli, kuten loppukesällä mainitsin, aika pahasti loukkaantunut ja tällä Lyricalla pyritään pitämään hermostolliset häiriöt etäänpänä.
Tylsäähän tämä on. Olisi mukava jo olla täysin kotona ja osallistua arkipäivän eloon, mutta ei tämäkään liian kauaa kestä. Pitäisi malttaa nyt viikko - pari jatkaa tätä harjoittelua.
Mutta viikonlopun vietin kotona! Pääsin lähtemään täältä perjantinan ( 23.10.) heti viimeisten fysioterapiaharjoitusten jälkeen. Toki sen jälkeen oli vielä pään magnettikuvaus, millä pyrittiin tarkistamaan, ettei pää loukkaantunut. Lauantai-iltapäivänä oli tarkistettava pääsenkö sisäsaunan ylälauteelle istumaan. Pääsin. Sehän tarkoitti sitä, että sauna on lämmitettävä - ja kunnolla. Illalla saunoin sitten ensimmäisen kerran ihan oikeesti! Sunnuntaiaamuna lähdin Arjan kaveriksi kävelyttämään koiria ulos. Noin kilometrin lenkki riitti. Se on sopivasti nyt.
1. harjoitus päättyi noin klo 11. Pian sen jälkeen oli lounas, mikä tarjoillaan osasto 27:n yhteiseen oleskelutilaan. Pieni lepohetki ruokailun jälkeen ja klo 12-14 minulle oli ohjelmaan merkitty neuropsykologin aika. Pään toimiminen tarkistetaan. Psykologi testaa lähinnä lähimuistia ja tarkistaa, ettei onnettomuudesta ole aiheutunut minkäänlaista pääalueen ongelmaa. Testit jatkuvat vielä huomenna, jolloin saan samalla myös palautteen testeistä.
Testin jälkeen oli päiväkahvi ja sitten päivä jatkui jumpalla nro 2. Lähes tunnin puurtaminen ja jalan vääntäminen. Ja taas touhutippa otsassa. Jalat vinkuvat illalla.
Kolme kuukautta. Pitkä aika taaksepäin mietittynä. Vasen jalka ei fysiatrin mukaan tule palautumaan täysin ennalleen. Kuihtunutta lihasmassaa ei täysin saa takaisin. Mahdollisuus on, että voima palautuisi lähes ennalleen, mutta työtä se teettää.
Tällä hetkellä kävelen yhdellä kepillä. Tukea ei tarvitse paljoa, mutta sitä pitää olla. Askeltaminen ilman minkäänlaista tukea muuttuu ontumiseksi. Kaikkien näiden harjoitusten tarkoituksena täällä on tukea selkää ja selän syviä lihaksia, jotta keskivartalo jaksaisi kannatella oikein vartaloa eikä selän kipeytymistä tapahtuisi. Ja tietysti harjoitellaan jalan lihaksia. Mukavahan se on huomata, että voimaa pikkuhiljaa tulee lisää.
Lääkkeitä ajetaan alas edelleen. Vahvoja opiaatteja menee edelleen: Targiniqeja 40 mg (20 + 20) vuorokaudessa. Nyt pitäisi nitistää 5mg pois, jolloin "enää" 35mg. Lyrica-hermokipulääke on jouduttu pitämään aika suurella annostuksella. 150+150+225 (yht 525mg) vuorokaudessa. Plus sitten joitakin sekundäärisiä lisäpillereitä, mitä ei edes jaksa mainita, mutta jonkinverran niitä joka aamu ja ilta kurkusta alas sujahtaa. En tiedä, millä aikajänteellä tätä nappimäärää pystytään vähentämään. Hermo oli, kuten loppukesällä mainitsin, aika pahasti loukkaantunut ja tällä Lyricalla pyritään pitämään hermostolliset häiriöt etäänpänä.
Tylsäähän tämä on. Olisi mukava jo olla täysin kotona ja osallistua arkipäivän eloon, mutta ei tämäkään liian kauaa kestä. Pitäisi malttaa nyt viikko - pari jatkaa tätä harjoittelua.
Mutta viikonlopun vietin kotona! Pääsin lähtemään täältä perjantinan ( 23.10.) heti viimeisten fysioterapiaharjoitusten jälkeen. Toki sen jälkeen oli vielä pään magnettikuvaus, millä pyrittiin tarkistamaan, ettei pää loukkaantunut. Lauantai-iltapäivänä oli tarkistettava pääsenkö sisäsaunan ylälauteelle istumaan. Pääsin. Sehän tarkoitti sitä, että sauna on lämmitettävä - ja kunnolla. Illalla saunoin sitten ensimmäisen kerran ihan oikeesti! Sunnuntaiaamuna lähdin Arjan kaveriksi kävelyttämään koiria ulos. Noin kilometrin lenkki riitti. Se on sopivasti nyt.
Kuntoutusosasto #27
No niin . Osaston ilme vaihtuu. Täällä ollaan collage-puvut päällä. Ei olla enää sairaita, vaan ainoastaan kuntoutumassa. Se on ihan hyvä. Pois sairaala-imagosta ja ilmapiiristä. Osasto 27 on sairaalan uuta osa ja hyvin samanlainen Äänekosken sairaalan kanssa omine huoneineen ja yhteisine tiloineen.
Täällä minulle selvisi ensimmäisen kerran sen polttavan ja takaisin tänne ajavan kivun syy: selkärangassa on välilevyn pullistuma.
JA ONPA KIVA JUTTU!!!
Niin kuin tässä ei nyt muuta olisi, niin tuo sitten vielä tämän lisäksi. Eli kaikki leikkaukseen liittyvät seikat ovat täysin ok. Minulla ei ole milään luutuminen niksahtanut tai ruuvi lanteista katkennut. Niin kuin pelkäsin. Vaan jokin hemmetn välilevytyrä. Minulta on ykso sellainen leikattu vuonna 2006 ja muistan miten viheliäinen se oli.
No nyt se tiedetään. Se blokadi turrutti pullistuman aiheuttaman hermokivun. Mutta muutenhan mulla menee hyvin.
Voin kävellä jo molemmilla jaloilla. Ainoa ongelma että vasen jalka ei kanna mitään ja oikeakin on tosi, tosi heikko.
Nyt täällä kuntoutuksessa opettelen kuntouttamaan itseäni oikein. Siten, että tulisi hyviä tuloksia, en kipeyttäisi laiskuudesta kärsineitä lihassurkastumiani liikaa kerralla ja osaisin pitää tuon pahuksen pullistuman alaselässäni niin tyytyväisenä, ettei se viitsisi kiukutella. Ja parhaimmassa tapauksessa päättäisi vetäytyä koloonsa takaisin. Tällaisista pullistumistahan noin 70-80% paranee ihan itsestään. Vain pienelle osalle täytyy näyttää puukkoa.
Täällä minulle selvisi ensimmäisen kerran sen polttavan ja takaisin tänne ajavan kivun syy: selkärangassa on välilevyn pullistuma.
JA ONPA KIVA JUTTU!!!
Niin kuin tässä ei nyt muuta olisi, niin tuo sitten vielä tämän lisäksi. Eli kaikki leikkaukseen liittyvät seikat ovat täysin ok. Minulla ei ole milään luutuminen niksahtanut tai ruuvi lanteista katkennut. Niin kuin pelkäsin. Vaan jokin hemmetn välilevytyrä. Minulta on ykso sellainen leikattu vuonna 2006 ja muistan miten viheliäinen se oli.
No nyt se tiedetään. Se blokadi turrutti pullistuman aiheuttaman hermokivun. Mutta muutenhan mulla menee hyvin.
Voin kävellä jo molemmilla jaloilla. Ainoa ongelma että vasen jalka ei kanna mitään ja oikeakin on tosi, tosi heikko.
Nyt täällä kuntoutuksessa opettelen kuntouttamaan itseäni oikein. Siten, että tulisi hyviä tuloksia, en kipeyttäisi laiskuudesta kärsineitä lihassurkastumiani liikaa kerralla ja osaisin pitää tuon pahuksen pullistuman alaselässäni niin tyytyväisenä, ettei se viitsisi kiukutella. Ja parhaimmassa tapauksessa päättäisi vetäytyä koloonsa takaisin. Tällaisista pullistumistahan noin 70-80% paranee ihan itsestään. Vain pienelle osalle täytyy näyttää puukkoa.
torstai 15. lokakuuta 2015
ENMG -hermoratatutkimus
Hieno homma! Mulle määrättiin enmg-tutkimus. Joskus aikoinaan siitä puhuttiin yhtenä vaihtoehtona, jos nuo hermokivut eivät ala rauhoittumaan. Ajankohta olisi keskiviikkoaamu (7.10.), joten jäin odottelemaan sitä.
Tällä hetkellähän kivut ovat hyvin hallinnassa ja oloni on oikeastaan tosi hyvä. Kipu on asteikolla 1-10 1 tai 2.
Aamulla minut sitten taksilla viereisen rakennuksen. Tutkimus tehdään lähellä vanhaa sädesairaalaa, mutta kulku käy ulkokautta ja etäisyyttä on kuitenkin liikaa pyörätuolille.
Itse tutkimus jakautui kolmen osaan: Tunto-, kipu- sekä lihashermojen tutkimiseen.
Mittanauhan avulla elektrodeja kiinnitettiin vasempaan (tähän loukkaantuneeseen) jalkaan ja sopivalla sähköiskulla hermoa ärsytettiin ja samalla hermon vastetta mittailtiin.
Kaksi ensimmäistä osaa oli kuin pieniä sähköiskuja. Jalka nytkähti jokaisen iskun tahtiin. Osa iskusta oli voimakkaampia ja osa heikompia. Kolmas, lihakseen kohdistuva, tutkimus oli hieman kivuliaampi: tutkimuksessa käytettiin pitkiä neuloja jotka pistettiin lihakseen - ihan kuin akupunktiossa. Ja siihen sitten se virta. Pari kertaa tuntui kuin jokin pahuksen mehiläinen olisi hommansa tehnyt.
Tutkimus kesti noin puoli tuntia. Heti sen jälkeen keskustelin lääkäron kanssa tuloksista. Hermot ovat vaurioituneet, mutta mitään todella vakavaa ei ole näkyvissä. Todennäköisesti hermot tulevat korjautumaan, mutta aikaa siinä tulee menemään. Kestoa ei osattu arvioida, mutta useita kuukausia... Ehkä vuosi??
Tutkimuksen jälkeen odottelin taas taksia, muutaman sadan metrin matkaa varten, kolme varttia. Tulin takaisin osastolle 21 ja sain kuulla että minut siirretään toiselle osastolle. Uusi osoite olisi osasto 27 - Kuntoutus. Eli jotakin edistystä.
Tällä hetkellähän kivut ovat hyvin hallinnassa ja oloni on oikeastaan tosi hyvä. Kipu on asteikolla 1-10 1 tai 2.
Aamulla minut sitten taksilla viereisen rakennuksen. Tutkimus tehdään lähellä vanhaa sädesairaalaa, mutta kulku käy ulkokautta ja etäisyyttä on kuitenkin liikaa pyörätuolille.
Itse tutkimus jakautui kolmen osaan: Tunto-, kipu- sekä lihashermojen tutkimiseen.
Mittanauhan avulla elektrodeja kiinnitettiin vasempaan (tähän loukkaantuneeseen) jalkaan ja sopivalla sähköiskulla hermoa ärsytettiin ja samalla hermon vastetta mittailtiin.
Kaksi ensimmäistä osaa oli kuin pieniä sähköiskuja. Jalka nytkähti jokaisen iskun tahtiin. Osa iskusta oli voimakkaampia ja osa heikompia. Kolmas, lihakseen kohdistuva, tutkimus oli hieman kivuliaampi: tutkimuksessa käytettiin pitkiä neuloja jotka pistettiin lihakseen - ihan kuin akupunktiossa. Ja siihen sitten se virta. Pari kertaa tuntui kuin jokin pahuksen mehiläinen olisi hommansa tehnyt.
Tutkimus kesti noin puoli tuntia. Heti sen jälkeen keskustelin lääkäron kanssa tuloksista. Hermot ovat vaurioituneet, mutta mitään todella vakavaa ei ole näkyvissä. Todennäköisesti hermot tulevat korjautumaan, mutta aikaa siinä tulee menemään. Kestoa ei osattu arvioida, mutta useita kuukausia... Ehkä vuosi??
Tutkimuksen jälkeen odottelin taas taksia, muutaman sadan metrin matkaa varten, kolme varttia. Tulin takaisin osastolle 21 ja sain kuulla että minut siirretään toiselle osastolle. Uusi osoite olisi osasto 27 - Kuntoutus. Eli jotakin edistystä.
Blokadin jälkimainingit
Saavuin takaisin tänne keskussairaalaan viime maanantaina todella kovien kipujen takia. Kivut olivat kohdentuneet vasemman pakaran alueelle. Kipu tuli tietyssä liikkeessä tai asennossa ja antoi ymmärtää, että jotain oli rikki. Alkuviikko meni tutkimuksissa ja sitten minulle tehtiin se blokadi.
Heti samana päivänä tuntemukset olivat jo hieman paremmat. Ja tämä tämä hyvä tunne vain parani. Loppuviikkoon mennessä koko kipu oli kadonnut pois. Tuntui taas tosi hyvälle, kun pääsi nousemaan sängystä ja laskeutuman siihen ilman kipua.
Eli nyt koko kipu on varmistunut hermoperäiseksi.
Blokadi ei ole lopullinen ratkaisu. Ongelmana on se, että sen vaikutus lakkaa jossakin vaiheessa ja silloin pelkona on kipuleka, mikä iskee päälle kun sitä vähiten toivoo.
Mutta täällä hetkellä on hyvä ja siitä pitää nauttia. Hienoa kuulla, että luutuminen on tapahtunut täysin hyvin.
Ja toinen hieno asia: Pystyn seisomaan ranka suorana!
Heti samana päivänä tuntemukset olivat jo hieman paremmat. Ja tämä tämä hyvä tunne vain parani. Loppuviikkoon mennessä koko kipu oli kadonnut pois. Tuntui taas tosi hyvälle, kun pääsi nousemaan sängystä ja laskeutuman siihen ilman kipua.
Eli nyt koko kipu on varmistunut hermoperäiseksi.
Blokadi ei ole lopullinen ratkaisu. Ongelmana on se, että sen vaikutus lakkaa jossakin vaiheessa ja silloin pelkona on kipuleka, mikä iskee päälle kun sitä vähiten toivoo.
Mutta täällä hetkellä on hyvä ja siitä pitää nauttia. Hienoa kuulla, että luutuminen on tapahtunut täysin hyvin.
Ja toinen hieno asia: Pystyn seisomaan ranka suorana!
torstai 8. lokakuuta 2015
Salapoliisityötä
Neljäs päivä keskussairaalassa. Olen käynyt röntgenissä ja CT-kuvassa maanantaina, magneettikuvassa tiistaina. Tänään uudestaan CT-kuvassa kun selkärangassa puudutettiin neljännen hermoradan juuri blokadi-menetelmällä.
Syytä todella kovaan kipuun ei tiedetä. Lepoasento on hyvä, mutta heti, kun siitä nousee istumaan tulee todella voimakas kipu vasempaan pakaraan. Kipu on niin kova, ettei se ole antanut nousta ylös.
Selästä on otettu nyt kaikki mahdolliset kuvat ja mistään ei ole löytynyt selitystä kivulle.
Mutta nyt tämä on tällaista scherlockholmesia... Vähän summa-ammuntaa. Kokeillaan, että mahtaako jokin tehty toimenpide tepsiä. Turhauttavaa.
Tänään tehtiin se blokadi... Minut vietiin CT-kuvaushuoneeseen ja minun piti asettua kuvauspöydälle vatsalleni ja suoraan. Kolme ongelmaa:1) en ole ollut yli kahteen kuukauteen vatsallani 2) en saa vielä rankaa täysin suoraksi, lihakset eivät anna periksi ja kipu kouristaa3) kova alusta on todella vaikea olla. Ok. En päässyt siihen, joten hoitajat käänsivät minut kyseisen asentoon. Hiustupetkin vaikeroivat.
Siinä sitten piti olla noin 10 minuuttia liikkumatta. Puuttuminen alkoi oikeastaan välittömästi.
Sitten lääkäri pisti neulan selkärankaan CT-kuvien avustuksella. Niin, että neula tuli juuri oikean kohtaan. Saatiin 4. hermojuuri puudutettua. Tämän pitäisi antaa helpotusta lähinnä seuraavasta päivästä lähtien.
En päässyt uteluistani huolimatta selville toimen ideasta. Se jääkööt huomisaamun agendalle!
Toimenpiteen jälkeen minut kärrättiin takaisin huoneeseeni ja olikin sopivasti ruoka-aika. Ruoka on täällä aina ihan ok.
Ruokailun jälkeen yllätyksekseni huomasin, että pääsin ylös sängystä. Vessaan ja suihkuun! Mukava taas nauttia tuollaisesta mistä ei pariin vuorokauteen ole pystynyt toteuttamaan.
Arja tuli käymään. Kiva!
Porukka vaihtuu huoneessa... Neljän hengen huone ja nyt pari vaihtuu. Toisaalta... Neljän hengen huone on kivempi kuin kahden. Keskustelua on enemmän, mutta siihen ei ole pakko osallistua.
olen varmaan taas viikonlopun yli täällä.... :(
Toivottavasti nuo viisaat löytyisivät syyn tähän kipuun ja se saataisiin kuriin. Muuta nyt ei osaa toivoa.
Syytä todella kovaan kipuun ei tiedetä. Lepoasento on hyvä, mutta heti, kun siitä nousee istumaan tulee todella voimakas kipu vasempaan pakaraan. Kipu on niin kova, ettei se ole antanut nousta ylös.
Selästä on otettu nyt kaikki mahdolliset kuvat ja mistään ei ole löytynyt selitystä kivulle.
Mutta nyt tämä on tällaista scherlockholmesia... Vähän summa-ammuntaa. Kokeillaan, että mahtaako jokin tehty toimenpide tepsiä. Turhauttavaa.
Tänään tehtiin se blokadi... Minut vietiin CT-kuvaushuoneeseen ja minun piti asettua kuvauspöydälle vatsalleni ja suoraan. Kolme ongelmaa:1) en ole ollut yli kahteen kuukauteen vatsallani 2) en saa vielä rankaa täysin suoraksi, lihakset eivät anna periksi ja kipu kouristaa3) kova alusta on todella vaikea olla. Ok. En päässyt siihen, joten hoitajat käänsivät minut kyseisen asentoon. Hiustupetkin vaikeroivat.
Siinä sitten piti olla noin 10 minuuttia liikkumatta. Puuttuminen alkoi oikeastaan välittömästi.
Sitten lääkäri pisti neulan selkärankaan CT-kuvien avustuksella. Niin, että neula tuli juuri oikean kohtaan. Saatiin 4. hermojuuri puudutettua. Tämän pitäisi antaa helpotusta lähinnä seuraavasta päivästä lähtien.
En päässyt uteluistani huolimatta selville toimen ideasta. Se jääkööt huomisaamun agendalle!
Toimenpiteen jälkeen minut kärrättiin takaisin huoneeseeni ja olikin sopivasti ruoka-aika. Ruoka on täällä aina ihan ok.
Ruokailun jälkeen yllätyksekseni huomasin, että pääsin ylös sängystä. Vessaan ja suihkuun! Mukava taas nauttia tuollaisesta mistä ei pariin vuorokauteen ole pystynyt toteuttamaan.
Arja tuli käymään. Kiva!
Porukka vaihtuu huoneessa... Neljän hengen huone ja nyt pari vaihtuu. Toisaalta... Neljän hengen huone on kivempi kuin kahden. Keskustelua on enemmän, mutta siihen ei ole pakko osallistua.
olen varmaan taas viikonlopun yli täällä.... :(
Toivottavasti nuo viisaat löytyisivät syyn tähän kipuun ja se saataisiin kuriin. Muuta nyt ei osaa toivoa.
maanantai 5. lokakuuta 2015
Alamäki...ja jyrkkä.
Nyt on maanantai, viides lokakuuta ja kello on illalla kuusi. Kirjoitan tätä keskussairaalan osastolla 21... Se sama missä olin noin kuukauden heti leikkauksen jälkeen. Ainoastaan ei huone. Tässä mulla on kolme muuta, joihin en ole vielä tutustunut. Tulin tänne vajaa tunti sitten.
Kotona aina on mennyt hyvin. Pyörätuolilla olen päässyt liikkumaan oikein hyvin ja tärkeimmät kotiaskareet ovat onnistuneet hyvin.
Peruskuntoutusta olen pyrkinyt tekemään ohjeiden mukaan. Kävin KinoMikossa katsomassa Kätilö-leffankin ja se onnistui hyvin, kun henkilökunta avasi takaoven helppoa kulkua varten.
Viime viikon perjantaina, 25.9., olin yksin kotona päivällä ja tein perushommia, mitä nyt pyörätuolista voi tehdä. Pientä huoneiden järjesteltyä ja siivousta - kevyesti. Ja seuraavalla viikoilla Fysiopisteessä aloittamassa fysikaalista hoitoa.
Tämän jälkeen olo alkoi kipeytyä. Samoilla lääkkeillä ei enää saanut samanlaista vaatetta, vaan kipua tuntui olevan enemmän. Ja se kipu keskittyi lantioseudulle.
Seuraavan viikon olin paljon enemmän makuulla ja lepäsin. En pystynyt enää kulkemaan yhtään pidempiä matkoja kepeillä ja siirtyminen pyörätuoliinkin tuntui vaikealta.
Eilinen sunnuntai meni oikeestaan täysin vuoteessa. Kävin vain vessassa ja syömässä ja sen jälkeen takaisin sänkyyn. Tiesin, että kaikki ei ole lantion seudulla hyvin. Päätettiin kuitenkin odottaa maanantaita (tätä päivää), jolloin asiasta voi soittaa jollekin viisaammalle.
Ei tarvinnut soittaa. Askin nukkumaan joskus puolenyön aikaan kuten tavallisesti. Yön aikana jouduin ottamaan Panacodia neljän aikaan.
Aamulla heräsin jo viideltä ja tuntui kipeälle. Yritin nousta ylös ja käydä vessassa mutta siitä ei tullut mitään. Kipu oli liian kova. Arja antoi 3 x 5mg Oxynormia (päivän maksimiannos on 20mg) eikä sitä ollut apua. Makasin sängyssä ja yritin tasata hengitystä ja kipua. Eikä sitä tullut mitään! Tiesin, etten tästä nousee ylös.
Soitin ambulanssin. Hoitohenkilökunnan antamien piikkien avulla pääsin vessaan ja sitten ambulanssilla sairaalaan.
Äänekoskella tilanne arvioitiin ja lähetettiin tänne keskussairaalaan. Normaalissa rinteen röntgen-kuvassa ei näkynyt mitään, eli kaikki näytti olevan hyvin. Ortopedi päätti ottaa Ct-kuvan ja sen kuvantamisen jälkeen todettiin, että kahden luupalan saumakohtien välissä istu noin millin "virhe". Osat eivät ole kohdallaan. Mutta välttämättä se ei ole kivun syy. Minut laitettiin tänne osastolle. Katsotaan täällä, että uusiutuuko kipu huomenna.
Täällä nyt pyritään säätämään lääkitys kohdalleen.
Toivottavasti tätä ei kauaa kestä.. Kyllähän tämä sairaalaolo on nähty
Kotona aina on mennyt hyvin. Pyörätuolilla olen päässyt liikkumaan oikein hyvin ja tärkeimmät kotiaskareet ovat onnistuneet hyvin.
Peruskuntoutusta olen pyrkinyt tekemään ohjeiden mukaan. Kävin KinoMikossa katsomassa Kätilö-leffankin ja se onnistui hyvin, kun henkilökunta avasi takaoven helppoa kulkua varten.
Viime viikon perjantaina, 25.9., olin yksin kotona päivällä ja tein perushommia, mitä nyt pyörätuolista voi tehdä. Pientä huoneiden järjesteltyä ja siivousta - kevyesti. Ja seuraavalla viikoilla Fysiopisteessä aloittamassa fysikaalista hoitoa.
Tämän jälkeen olo alkoi kipeytyä. Samoilla lääkkeillä ei enää saanut samanlaista vaatetta, vaan kipua tuntui olevan enemmän. Ja se kipu keskittyi lantioseudulle.
Seuraavan viikon olin paljon enemmän makuulla ja lepäsin. En pystynyt enää kulkemaan yhtään pidempiä matkoja kepeillä ja siirtyminen pyörätuoliinkin tuntui vaikealta.
Eilinen sunnuntai meni oikeestaan täysin vuoteessa. Kävin vain vessassa ja syömässä ja sen jälkeen takaisin sänkyyn. Tiesin, että kaikki ei ole lantion seudulla hyvin. Päätettiin kuitenkin odottaa maanantaita (tätä päivää), jolloin asiasta voi soittaa jollekin viisaammalle.
Ei tarvinnut soittaa. Askin nukkumaan joskus puolenyön aikaan kuten tavallisesti. Yön aikana jouduin ottamaan Panacodia neljän aikaan.
Aamulla heräsin jo viideltä ja tuntui kipeälle. Yritin nousta ylös ja käydä vessassa mutta siitä ei tullut mitään. Kipu oli liian kova. Arja antoi 3 x 5mg Oxynormia (päivän maksimiannos on 20mg) eikä sitä ollut apua. Makasin sängyssä ja yritin tasata hengitystä ja kipua. Eikä sitä tullut mitään! Tiesin, etten tästä nousee ylös.
Soitin ambulanssin. Hoitohenkilökunnan antamien piikkien avulla pääsin vessaan ja sitten ambulanssilla sairaalaan.
Äänekoskella tilanne arvioitiin ja lähetettiin tänne keskussairaalaan. Normaalissa rinteen röntgen-kuvassa ei näkynyt mitään, eli kaikki näytti olevan hyvin. Ortopedi päätti ottaa Ct-kuvan ja sen kuvantamisen jälkeen todettiin, että kahden luupalan saumakohtien välissä istu noin millin "virhe". Osat eivät ole kohdallaan. Mutta välttämättä se ei ole kivun syy. Minut laitettiin tänne osastolle. Katsotaan täällä, että uusiutuuko kipu huomenna.
Täällä nyt pyritään säätämään lääkitys kohdalleen.
Toivottavasti tätä ei kauaa kestä.. Kyllähän tämä sairaalaolo on nähty
perjantai 25. syyskuuta 2015
Ensimmäinen viikko kotona
17.9. eli viime viikon torstaina oli kotiutuminen sairaalasta. Olin toki käynyt jo alkuviikosta jokainen päivä "harjoittelemassa" ja testaamassa, miten kotioloissa oleminen onnistuu. Onneksi kodissamme on helppo liikkua pyörätuolilla ja jokaiseen huoneeseen pääsee esteettömästi.
Nukkuminenhan oli yksi iso pelko. Lantionalue on ollut kipeä ja paineherkkä. Sairaalassa minulla on ollut sähkösäätöinen ilmapatja mikä on ollut hyvä nukkua - paitsi viimeisinä päivinä (omasta tahdosta) Äänekosken sairaalassa olen käyttänyt vakiopatjaa, mikä on ollut kyllä yksi maailman huonommista patjoista. Toki sairaalan kannalta sen kumimaisuuden ja helposti puhdistettavuuden ymmärrän, mutta potilaan kannalta se on katastrofaalinen. Olo on kuin paistinpannulla olevalla filepötikällä. Niin kamalasti patja hautoo. Oli todella hienoa nukkua omassa sängyssä, mikä tuntui kaikken parhaalta sängyltä koko aikana.
Perjantaiaamu (18.9.) oli sitten ensimmäinen päivä yksin kotona. Arja oli lähtenyt töihin jo aikaisin aamulla ja heräilin itse joskus seitsemän aikaan. Pieni kourallinen pillereitä ja sen aikaa lepoa, että vaikutus turruttaa kipeät kohdat. Sen jälkeen oli hyvä keitellä puuro ja kahvit ja nauttia oma aamupala.
Mäkelän Tapsa (tavalleen uskollisena) ilmaantui aamupäivästä ulkoiluttamaan koiria ja Ruotsalaisen Perttikin saapui aamukahville. Samalla korjaili mun käytössä olevaa pyörätuolia. Mukavat vierailut katkaisevat muuten niin tylsää päivää.
Ongelmana on liikkumisen määrän "säätely". Hyvällä säällä on ulkona tosi mukava kelailla pyörätuolia ja näin tulikin tehtyä ensimmäisenä viikonloppuna kotona.Pitkät kelaamiset kostautuvat sitten viheliäisenä ja pitkäkestoisena hermokipuna, mutta tuskin tämä vakavaa on...? Pakkohan sitä omaa kuntoutusta on tehdä.
Lauantai-iltana 19.9 oli KeiteleJazz-porukan hiekanpesijäiset Hiskin mökillä. Mentiin jo ajoissa, koska tuon pyörätuolin kanssa liikkuminen on ongelmallista. Oli tosi kiva nähdä teitä talkoolaisia! Ja kiitos koko illasta! Lämmin ja aito ystävällisyys tuntui aidosti.Istumista tuolissa tuli noin 5 tuntia ja se alkaa tällä hetkellä olemaan maksimaalisia aikoja mitä yhtäjaksoisesti jaksaa istua.
Viikonloppuna käytiin myös velipojan perheen luona kylässä Saarijärvellä.
Arki alkoi taas maanantaina 21.9. Päivät olivat pitkiä. Tapsa on käynyt aamusta hoitamassa koirat ulkona, mutta sen jälkeen päivä on ollut aika pitkäveteistä ja ajan tappamista.
Kun yrittää liikkua kyynärsauvoilla vähänkin kauemmin, niin se ärsyttää noita hermoja... ja yllyttää kipuja. Aamu ja keskipäivä yleensä menee ihan kivasti kipujen puolesta, mutta illalla kivut rajoittavat olemista aika tavalla. Se alkaa kiristämään hermojakin ihan suotta.
Arja tulee töistä näinä viikkoina hieman ennen kolmea, joten yksinoloaikaa on siihen asti.
Ajatuksia ei aina osaa ymmärtää. On tosi mukavaa olla kotona, mutta sitten ärsyttää ja suututtaa kun ei pysty tekemään välillä yksinkertaisiakaan asioita.
Saunassa pääsin sentään käyttämään. Pystyin istumaan keskilauteella, niin vettä vain tarpeeksi kiukaalle niin kyllä siinäkin kuuma tuli. Typerältähän tämä tuntuu, mutta sekin pieni normaalielon ilo oli mukava kokea.
Orpo olo kuntoutuksen suhteen. Sen jälkeen kun lähdin sairaalasta, niin kuntoutus on ollut täysin oman toiminnan varassa. Sairaala ei antanut mitään kunnon ohjeita, en ole saanut lähetettä yksityiselle, enkä mitään yhteydenottoa. Tuntuu hieman oudolta, että erittäin kalliiden sairaalahoitojen ja leikkausten jälkeen jätetään oman onnen nojaaa. Olisi suotavaa, että tämä kotijakso olisi paremmin kontrolloitua, ettei vahinkoja tapahtuisi.
Noin kahden viikon jälkeen käyn taas Jyväskylässä. Kuvat + lääkäri. Todennäköisesti saan taas lisävaltuuksia käyttää jalkoja. Toivottavasti pääsisi vain tuon kivun päälle, mitä kävely tuottaa. Hermosärky on kyllä - niin kuin olen monta kertaa jo sen sanonut - v***n viheliäistä.
Nukkuminenhan oli yksi iso pelko. Lantionalue on ollut kipeä ja paineherkkä. Sairaalassa minulla on ollut sähkösäätöinen ilmapatja mikä on ollut hyvä nukkua - paitsi viimeisinä päivinä (omasta tahdosta) Äänekosken sairaalassa olen käyttänyt vakiopatjaa, mikä on ollut kyllä yksi maailman huonommista patjoista. Toki sairaalan kannalta sen kumimaisuuden ja helposti puhdistettavuuden ymmärrän, mutta potilaan kannalta se on katastrofaalinen. Olo on kuin paistinpannulla olevalla filepötikällä. Niin kamalasti patja hautoo. Oli todella hienoa nukkua omassa sängyssä, mikä tuntui kaikken parhaalta sängyltä koko aikana.
Perjantaiaamu (18.9.) oli sitten ensimmäinen päivä yksin kotona. Arja oli lähtenyt töihin jo aikaisin aamulla ja heräilin itse joskus seitsemän aikaan. Pieni kourallinen pillereitä ja sen aikaa lepoa, että vaikutus turruttaa kipeät kohdat. Sen jälkeen oli hyvä keitellä puuro ja kahvit ja nauttia oma aamupala.
Mäkelän Tapsa (tavalleen uskollisena) ilmaantui aamupäivästä ulkoiluttamaan koiria ja Ruotsalaisen Perttikin saapui aamukahville. Samalla korjaili mun käytössä olevaa pyörätuolia. Mukavat vierailut katkaisevat muuten niin tylsää päivää.
Ongelmana on liikkumisen määrän "säätely". Hyvällä säällä on ulkona tosi mukava kelailla pyörätuolia ja näin tulikin tehtyä ensimmäisenä viikonloppuna kotona.Pitkät kelaamiset kostautuvat sitten viheliäisenä ja pitkäkestoisena hermokipuna, mutta tuskin tämä vakavaa on...? Pakkohan sitä omaa kuntoutusta on tehdä.
Lauantai-iltana 19.9 oli KeiteleJazz-porukan hiekanpesijäiset Hiskin mökillä. Mentiin jo ajoissa, koska tuon pyörätuolin kanssa liikkuminen on ongelmallista. Oli tosi kiva nähdä teitä talkoolaisia! Ja kiitos koko illasta! Lämmin ja aito ystävällisyys tuntui aidosti.Istumista tuolissa tuli noin 5 tuntia ja se alkaa tällä hetkellä olemaan maksimaalisia aikoja mitä yhtäjaksoisesti jaksaa istua.
Viikonloppuna käytiin myös velipojan perheen luona kylässä Saarijärvellä.
Arki alkoi taas maanantaina 21.9. Päivät olivat pitkiä. Tapsa on käynyt aamusta hoitamassa koirat ulkona, mutta sen jälkeen päivä on ollut aika pitkäveteistä ja ajan tappamista.
Kun yrittää liikkua kyynärsauvoilla vähänkin kauemmin, niin se ärsyttää noita hermoja... ja yllyttää kipuja. Aamu ja keskipäivä yleensä menee ihan kivasti kipujen puolesta, mutta illalla kivut rajoittavat olemista aika tavalla. Se alkaa kiristämään hermojakin ihan suotta.
Arja tulee töistä näinä viikkoina hieman ennen kolmea, joten yksinoloaikaa on siihen asti.
Ajatuksia ei aina osaa ymmärtää. On tosi mukavaa olla kotona, mutta sitten ärsyttää ja suututtaa kun ei pysty tekemään välillä yksinkertaisiakaan asioita.
Saunassa pääsin sentään käyttämään. Pystyin istumaan keskilauteella, niin vettä vain tarpeeksi kiukaalle niin kyllä siinäkin kuuma tuli. Typerältähän tämä tuntuu, mutta sekin pieni normaalielon ilo oli mukava kokea.
Orpo olo kuntoutuksen suhteen. Sen jälkeen kun lähdin sairaalasta, niin kuntoutus on ollut täysin oman toiminnan varassa. Sairaala ei antanut mitään kunnon ohjeita, en ole saanut lähetettä yksityiselle, enkä mitään yhteydenottoa. Tuntuu hieman oudolta, että erittäin kalliiden sairaalahoitojen ja leikkausten jälkeen jätetään oman onnen nojaaa. Olisi suotavaa, että tämä kotijakso olisi paremmin kontrolloitua, ettei vahinkoja tapahtuisi.
Noin kahden viikon jälkeen käyn taas Jyväskylässä. Kuvat + lääkäri. Todennäköisesti saan taas lisävaltuuksia käyttää jalkoja. Toivottavasti pääsisi vain tuon kivun päälle, mitä kävely tuottaa. Hermosärky on kyllä - niin kuin olen monta kertaa jo sen sanonut - v***n viheliäistä.
maanantai 14. syyskuuta 2015
50. vrk
Tänään alkoi 50. vuorokauteni sairaalaympäristössä. Ja minusta tuntuu, että minulla on 50 kertaa parempi olo kuin silloin, kun tämän blogin kirjoittamiseni aloitin. Viikonlopun aikana olen harjoitellut kävelemistä minulle annettujen ohjeiden mukaisesti. Kävelyhän on tapahtunut omalla tukitelineellä, missä kehon paino lepää kyynärvarsin päällä. Kaatumisvaaraa tuolla vekottimella ei ole.
Harjoittelumäärät tuntuvat vain hyvin pieniltä ja mielellään tekisi enemmän, mutta tietysti siinä on tosi iso vaara, että laiskistunut ja sänkyeloon tottunut alakroppa ei tykkäisi tästä ja alkaisi kapinoimaan. Näin kuitenkin lauantai ja sunnuntai kuuluivat. Tuli vieteltyä aikaa ulkona tosi paljon. Säät olivat kertakaikkiaan tosi upeat tähän vuodenaikaa nähden. Tietysti harmi, ettei siitä pystynyt nauttimaan täysin siemauksin tämän rajoitteeni takia
Tänään kokeiltiin ensimmäisen kerran kyynärsauvoja. Lääkäri kävi aamulla normaalilla kierrolla ja sovittiin alustavasti, että tulevana torstaina (17.9.) minut kotiutettaisiin .!
Loisto uutinen!
Arjan kanssa kokeilin miten perustoiminnot onnistuisivat. Juuri ne, mitkä ovat mieltä vaivanneet. Ensimmäisenä ongelmana oli miten pääsen autoon. Itse asiassa ...tuo ei ollut ongelma ollenkaan. Autoon siirtyminen onnistui täysin ongelmitta. Samoin kaikki muukin. Kotona liikkuminen ja oleminen onnistui todella hyvin joitakin pikkuseikkoja lukuunottamatta. Näistä ehdin keskustella vielä täällä sairaalassa muutaman viimeisen päivän aikana.
Tuntuu hyvälle. Hienoa päättää kohta lähes 8 viikkoa kestänyt sairaalaputki.
Jarkko S teki yllätysvierailun. Oli mukaan jutella Jarkon kanssa. Eipä olla nähty kuin viimeksi siellä purkutalkoissa. Klasu ja Ritva: kiitos pohjoisen tuliaisista . Eipä ole itse mustikka- ja puolukkametsään päässyt . Marjat ovat tosi tervetulleita!
Jarkko S teki yllätysvierailun. Oli mukaan jutella Jarkon kanssa. Eipä olla nähty kuin viimeksi siellä purkutalkoissa. Klasu ja Ritva: kiitos pohjoisen tuliaisista . Eipä ole itse mustikka- ja puolukkametsään päässyt . Marjat ovat tosi tervetulleita!
torstai 10. syyskuuta 2015
Joulu (?)
Tänään on sitten se pitkää odoteltu päivä. 6 viikkoa sitten leikkauksen jälkeen sovittiin tämä päivä tarkistusta varten. Silloin tuo ajatus 1,5 kk:n odotuksesta sängyssä ja pyörätuolissa tuntui mahdottomalta ajalta, mutta onneksi osaa sopeutua ja "laitostua" tarpeeksi. Silloin saa ajan kulumaan selvästi paremmin.
11.30 lähden täältä Äänekosken sairaalasta kohti Jyväskylää. Klo 12.30 on kuvantaminen ja sen jälkeen lääkärin vastaanotto. Tämä tulee sitten määräämään jatkon miten tuota kuntoutusta jatketaan. Samalla sen perusteella suunnitellaan kotiin pääsy. Yksi suuri huoli on tuo lääkitys ja sen toimivuus Hermokipu on kyllä ihan järkkyä välillä. Koko kehon kipu on keskittynyt vasemman jalan kärkeen, nilkan alapuolelle. Päkiä, holvikaari, ison varpaan kynnenalus . . . siinä muuta kivun asuttamaa paikkaa. Hermokipu passivoi jalan liikuttamista. Monta kertaa kipua ei ole, mutta tämä on johtunut siitä, etten ole liikuttanut oikeastaan ollenkaan jalkaa. Sitten kun nilkkaa alkaa venytellä ja pyöritellä niin vihlova kipu on kaverina. Toki tämä kipu antaa periksi kun liikettä toistaa tarpeeksi kauan. Mutta eihän se pois jää. Yleensä se sitten osaa tulla takaisin keskellä parasta unijaksoa ja sitten yö saattaakin olla siinä.
Lääkitys on tällä hetkellä - ainakin omasta mielestä - ihan kammon suurta. Hermokipulääkkeitä menee tosi paljon. Ja kun ei ole tietoa milloin noita sitten saa mahdollisesti vähennettyä tai kokonaan pois. Täytyy toivoa, että näihin kysymyksiin saisi tänään vastauksia. Kello on nyt 9.28. Lähtöön on aikaa 2 tuntia. Toivottavasti olen hieman viisaampi näiden "ongelmieni" suhteen n. klo 16 kun olen palannut takaisin tänne.
****************
Matka Jyväskylään tehtiin invataksilla. Kuvantaminen sujui nopeasti. Vain yksi kuva ja aikaa meni n. 5 minuuttia. Sitten odottamaan lääkäriaikaa. Ajat olivat myöhässä yli puoli tuntia, joten istumista pyörätuolissa tuli kuvantamisen jälkeen n. 1,5 tuntia. Ortopedin kanssa käytiin tilanteeni läpi. Ja oma toiveeni toteutui: oikealle jalalle sain 100%n varausluvan ja vasemmalle 50%n! Tämä oli hieno uutinen! Jyväskylässä oli vielä fysioterapeutin aika ja hänen kanssaan keskusteltiin kuntoutusharjoituksista. Takaisin Äänekoskelle lähdin n. 15.15 ja täällä hieman ennen neljää. Yli 4 tuntia pyörätuoli-istumista. Jokin ennätys (kai) sekin omalta osaltani ja kyllä se tuntuikin illalla väsymyksenä ja jalan hermosärkynä.
Kello on nyt 10.30 (perjantai) . En ole vielä nähnyt tänään täällä sairaalassa fysioterapeuttia, joten uusista kävely- ja lihaskuntoharjoituksista ei ole puhuttu täällä vielä mitään, mutta toki itse olen jalan kantavuutta kokeillut. On kyllä surkea huomata missä kunnossa tämän paremmankin ja turmasta säilyneen jalkan tilanne on. Eilen illalla kokeilin varovasti ja tuen kanssa astumista ja varmasti olisin tippunut lattialle ilman tukea.
Lääkkeitähän menee edelleen ruhtinaalliset määrät kurkusta alas vuorokauden aikana. Näistä puhuttiin myös lääkärin kanssa silllä keskussairaalassa, mutta suuria muutoksia ei päätetty tehdä. Pitkävaikutteisia opioideja voitaisiin pikkuhiljaa vähentää, mutta aluksi on katsottava miten nuo kävelyharjoitukset alkavat sujumaan ja millaisia kipuja ne aiheuttavat. Niiden onnistuessa ja edetessä myös lääkkeitä voidaan hilata alas.
Ensi viikon alussa todennäköisesti kokeillaan miltä tuntuu olla kotona. Aluksi ihan päiväkäyntinä kokeillaan miten normaalit toimet kotona onnistuisivat. Tämä antaisi pohjan tälle sairaalaelämän lopettamiselle. Tänään alkaa 47. vuorokausi sairaalassa, joten kyllä se jo alkaisi riittämään . Mutta tärkeintä nyt on se, että saisin itseni mahdollisimman hyvään kuntoon mahdollisimman nopeasti, enkä rikkoisi vielä kananmunakuorimaisia luutumisen alkuja.
Kiitos Arja, että olet jaksanut
11.30 lähden täältä Äänekosken sairaalasta kohti Jyväskylää. Klo 12.30 on kuvantaminen ja sen jälkeen lääkärin vastaanotto. Tämä tulee sitten määräämään jatkon miten tuota kuntoutusta jatketaan. Samalla sen perusteella suunnitellaan kotiin pääsy. Yksi suuri huoli on tuo lääkitys ja sen toimivuus Hermokipu on kyllä ihan järkkyä välillä. Koko kehon kipu on keskittynyt vasemman jalan kärkeen, nilkan alapuolelle. Päkiä, holvikaari, ison varpaan kynnenalus . . . siinä muuta kivun asuttamaa paikkaa. Hermokipu passivoi jalan liikuttamista. Monta kertaa kipua ei ole, mutta tämä on johtunut siitä, etten ole liikuttanut oikeastaan ollenkaan jalkaa. Sitten kun nilkkaa alkaa venytellä ja pyöritellä niin vihlova kipu on kaverina. Toki tämä kipu antaa periksi kun liikettä toistaa tarpeeksi kauan. Mutta eihän se pois jää. Yleensä se sitten osaa tulla takaisin keskellä parasta unijaksoa ja sitten yö saattaakin olla siinä.
Lääkitys on tällä hetkellä - ainakin omasta mielestä - ihan kammon suurta. Hermokipulääkkeitä menee tosi paljon. Ja kun ei ole tietoa milloin noita sitten saa mahdollisesti vähennettyä tai kokonaan pois. Täytyy toivoa, että näihin kysymyksiin saisi tänään vastauksia. Kello on nyt 9.28. Lähtöön on aikaa 2 tuntia. Toivottavasti olen hieman viisaampi näiden "ongelmieni" suhteen n. klo 16 kun olen palannut takaisin tänne.
****************
Matka Jyväskylään tehtiin invataksilla. Kuvantaminen sujui nopeasti. Vain yksi kuva ja aikaa meni n. 5 minuuttia. Sitten odottamaan lääkäriaikaa. Ajat olivat myöhässä yli puoli tuntia, joten istumista pyörätuolissa tuli kuvantamisen jälkeen n. 1,5 tuntia. Ortopedin kanssa käytiin tilanteeni läpi. Ja oma toiveeni toteutui: oikealle jalalle sain 100%n varausluvan ja vasemmalle 50%n! Tämä oli hieno uutinen! Jyväskylässä oli vielä fysioterapeutin aika ja hänen kanssaan keskusteltiin kuntoutusharjoituksista. Takaisin Äänekoskelle lähdin n. 15.15 ja täällä hieman ennen neljää. Yli 4 tuntia pyörätuoli-istumista. Jokin ennätys (kai) sekin omalta osaltani ja kyllä se tuntuikin illalla väsymyksenä ja jalan hermosärkynä.
Kello on nyt 10.30 (perjantai) . En ole vielä nähnyt tänään täällä sairaalassa fysioterapeuttia, joten uusista kävely- ja lihaskuntoharjoituksista ei ole puhuttu täällä vielä mitään, mutta toki itse olen jalan kantavuutta kokeillut. On kyllä surkea huomata missä kunnossa tämän paremmankin ja turmasta säilyneen jalkan tilanne on. Eilen illalla kokeilin varovasti ja tuen kanssa astumista ja varmasti olisin tippunut lattialle ilman tukea.
Lääkkeitähän menee edelleen ruhtinaalliset määrät kurkusta alas vuorokauden aikana. Näistä puhuttiin myös lääkärin kanssa silllä keskussairaalassa, mutta suuria muutoksia ei päätetty tehdä. Pitkävaikutteisia opioideja voitaisiin pikkuhiljaa vähentää, mutta aluksi on katsottava miten nuo kävelyharjoitukset alkavat sujumaan ja millaisia kipuja ne aiheuttavat. Niiden onnistuessa ja edetessä myös lääkkeitä voidaan hilata alas.
Ensi viikon alussa todennäköisesti kokeillaan miltä tuntuu olla kotona. Aluksi ihan päiväkäyntinä kokeillaan miten normaalit toimet kotona onnistuisivat. Tämä antaisi pohjan tälle sairaalaelämän lopettamiselle. Tänään alkaa 47. vuorokausi sairaalassa, joten kyllä se jo alkaisi riittämään . Mutta tärkeintä nyt on se, että saisin itseni mahdollisimman hyvään kuntoon mahdollisimman nopeasti, enkä rikkoisi vielä kananmunakuorimaisia luutumisen alkuja.
Kiitos Arja, että olet jaksanut
lauantai 5. syyskuuta 2015
Yötön yö
Eilen muutettiin lääkitystä . Voimakkaat, ylimääräisenä otettavat, Oxynorm-opaatit korvattiin tavallisilla tulehduskipulääkkeitä. Tämä ihan sen takia, että, pääsisi noista riippuvuutta aiheuttavista lääkkeistä eroon. Lääkärin kanssa sovittiin, että otan ketoprofeiinia max 200mg/vrk.
Jo illalla jalkaterä oli hyvin kipeä. Olin päivällä ottanut yhden aikoihin 50mg kyseistä lääkettä joten 150 jäljellä. Huomasin, ettei tämä lääke auta millään tavalla. Arja oli jo aiemmin sanunut, että oli älyttömän huono ratkaisu lääkäriltä. Ei tulehduskipulääke tepsi hermokipuun.
Illalla n. klo 22 otin 100 mg ja puolenyön aikoihin yritin alkaa nukkumaan . Nukuin hyvin pieniä, levottomia ja kivuliaita pätkiä. Kahden aikaa otin vielä loput 50mg eikä siitä ollut mitään apua . Neljältä yöllä nousin ylös ja olin tuolissa. Tapoin aikaa. Kävin ajelemassa osaston käytäviä pitkin ja joskus viiden aikoihin yksi yöhoitaja tarjosi 5mg mixtuuramaista oxynormia. Se tuntui edes vähän auttavan. Olin sängyssä viiden jälkeen ja nukuin toista tuntia. Puoliseitsemältä olin ylhäällä kipujen kanssa.
Päivystävä nuori lääkäri kävi lauantaiaamuna tapaamassa kerroin tilanteesta ja sanoin, ettei nykyinen lääke auta millään tavalla. Oxynorm otettiin takaisin 20 mg vuorokausi annoksella (max). Toivottavasti tällä pärjää viikonlopun yli.
Päivä meni ihan ok. Alavudelta Hanna, Marko ja pojat tulivat käymään. Tosi kiva nähdä pitkästä aikaa. Arja oli mukana.. ja kohta Kikkakin ilmestyi Jyväskylästä paikalle.
Heidän mentyä lähdin ulkoilemeen. Kun olin kiertämässä lenkkiä kävelyteitä pitkin, niin Karri ajeli ohi ja tuli hetkeksi juttelemaan. Kello on nyt puoli seitsemän illalla. Ylimääräisiä lääkkeitä en ole tänään ottanut, mutta nyt varmaan pitää. Kipu kasvaa jalassa. Täytyy toivoa, että ensi yönä saisi nukuttua.
Jo illalla jalkaterä oli hyvin kipeä. Olin päivällä ottanut yhden aikoihin 50mg kyseistä lääkettä joten 150 jäljellä. Huomasin, ettei tämä lääke auta millään tavalla. Arja oli jo aiemmin sanunut, että oli älyttömän huono ratkaisu lääkäriltä. Ei tulehduskipulääke tepsi hermokipuun.
Illalla n. klo 22 otin 100 mg ja puolenyön aikoihin yritin alkaa nukkumaan . Nukuin hyvin pieniä, levottomia ja kivuliaita pätkiä. Kahden aikaa otin vielä loput 50mg eikä siitä ollut mitään apua . Neljältä yöllä nousin ylös ja olin tuolissa. Tapoin aikaa. Kävin ajelemassa osaston käytäviä pitkin ja joskus viiden aikoihin yksi yöhoitaja tarjosi 5mg mixtuuramaista oxynormia. Se tuntui edes vähän auttavan. Olin sängyssä viiden jälkeen ja nukuin toista tuntia. Puoliseitsemältä olin ylhäällä kipujen kanssa.
Päivystävä nuori lääkäri kävi lauantaiaamuna tapaamassa kerroin tilanteesta ja sanoin, ettei nykyinen lääke auta millään tavalla. Oxynorm otettiin takaisin 20 mg vuorokausi annoksella (max). Toivottavasti tällä pärjää viikonlopun yli.
Päivä meni ihan ok. Alavudelta Hanna, Marko ja pojat tulivat käymään. Tosi kiva nähdä pitkästä aikaa. Arja oli mukana.. ja kohta Kikkakin ilmestyi Jyväskylästä paikalle.
Heidän mentyä lähdin ulkoilemeen. Kun olin kiertämässä lenkkiä kävelyteitä pitkin, niin Karri ajeli ohi ja tuli hetkeksi juttelemaan. Kello on nyt puoli seitsemän illalla. Ylimääräisiä lääkkeitä en ole tänään ottanut, mutta nyt varmaan pitää. Kipu kasvaa jalassa. Täytyy toivoa, että ensi yönä saisi nukuttua.
perjantai 4. syyskuuta 2015
Vieroitusoireita
Aika täällä Äänekosken sairaalassa on ollut oikeastaan vain odottamista ja toipumista. Päivien laskemista ja ensi viikon torstain (10.9.) odottelua. Viikon päästähän minulle on varattu aika Jyväskylään kuvantamineen ja sen jälkeen vielä lääkärin aika . Saan mahdollisesti luvan käyttää jalkoja - tai ihme jos en saa. Kuinka suurella varauksella niin se on sitten lääkärin päätös.
Oma odotus olisi, että oikea jalka saisi 100%:n varauksen ja vasen 30%-50% (?). Tuo olisi hieno ratkaisu. Pääsisi oikein jo harjoitteleman kävelyä ja rasittamaan surkastuneita jalkalihaksia. Mielenkiinnolla odotan niitä kipuja ja tuntemuksia mitä nämä kävelykokeilut tulevat aiheuttamaan. Tietenkin toivon että tuloksia alkaisi tulla nopeasti .
Veri alkaa olla kohta kunnossa. Hg on nyt 127. Alussa 86, joten nousua on ihan hyvin. Tulehdusarvot 7, kun "ok-raja"on alle kymmenen. Samoin kolestroli ja veren sokeri ovat ok.
Veri alkaa olla kohta kunnossa. Hg on nyt 127. Alussa 86, joten nousua on ihan hyvin. Tulehdusarvot 7, kun "ok-raja"on alle kymmenen. Samoin kolestroli ja veren sokeri ovat ok.
Eilen illalla tuli sitten ensimmäistä kertaa sellainen "nisti"-olo . Minulla oli hieman oksettava oli, tuli vilunväreitä, lihakset olivat arkoja, hieman kylmää hikeä jne. Eli vieroitusoireita. Opiaattien määrää on vähennetty aika nopeasti ja tällainen olotila oli täysin odotettua. Kyseisiä lääkkeitä menee edelleen aika suurella annoksella ja menee oma aikansa ennenkuin olen täysin selvillä vesillä . Mutta nuo lääkkeet ovat olleet välttämättömiä suuren kivun takia.
On taas kiitettävä Keitele Jazz -talkooporukkaa. Rane, Tarmo, Janne, Tapsa ja Reijo käyttivät tiistai-illan koira-aitauksen tekemiseen. Todella hienoa! Nyt voi sitten jättää koirat ulos tarpeilleen, eikä tarvitse metsästellä niitä naapureiden pihoilta.
Peilikuvapäiviä katkaisee aina hyvien ystävien vierailut. Mukava että Sirpa ja Jukka viitsitte lähteä Pohjanmaalta asti kylässä käymään. Mytti... Kyllä me vielä fillaroidaan rysköille ja tarkistetaan se vuoden 2014 kannonkolo. Ja Marika-kummityttö 😊. Kiva kun kävit Tapanin ja Arjan kanssa.
Tuoriniemen Marttikin ihan turhaan säikähti pohojolaasta murretta, mutta hienoa että pääsit tänään (4.9.) käymään.
Vaikka viestit ystäviltä ovat lämpimiä, niin eniten mieltä kohottaa kuitenkin Karrin, Kikan ja Arjan yhteydenototja vierailut. Hienoa, että olette läsnä. Rakastan teitä.
Kiitos ystäville myös siellä kauempana. On mukava saada terveisiä puolivierailta ihmisiltä ja kuulla heidän toipumistervehdykset.
Roppilax:n Lasse ja Ritva lähettivät erittäin hyvää loimulohta Arjan mukana Saarijärveltä. Lasselle ja Ritvalle isot kiitokset vaikka Arja joutuikin antamaan Lasselle pusun poskelle
Täällä on osattava ottaa ilo pienistä asioista. Istun nyt sairaalan edessä pyörätuolissa kasvot aurinkoon päin. Kello on 17.31. Aurinko paistaa melkein kirkkaalta taivaalta ja lämmittää kun parhaana kevätpäivänä. Kuuntelen hienoa Sibeliuksen Andante Festivoa. Tänä pienenä hetkenä kaikki on hyvin.
Peilikuvapäiviä katkaisee aina hyvien ystävien vierailut. Mukava että Sirpa ja Jukka viitsitte lähteä Pohjanmaalta asti kylässä käymään. Mytti... Kyllä me vielä fillaroidaan rysköille ja tarkistetaan se vuoden 2014 kannonkolo. Ja Marika-kummityttö 😊. Kiva kun kävit Tapanin ja Arjan kanssa.
Tuoriniemen Marttikin ihan turhaan säikähti pohojolaasta murretta, mutta hienoa että pääsit tänään (4.9.) käymään.
Vaikka viestit ystäviltä ovat lämpimiä, niin eniten mieltä kohottaa kuitenkin Karrin, Kikan ja Arjan yhteydenototja vierailut. Hienoa, että olette läsnä. Rakastan teitä.
Kiitos ystäville myös siellä kauempana. On mukava saada terveisiä puolivierailta ihmisiltä ja kuulla heidän toipumistervehdykset.
Roppilax:n Lasse ja Ritva lähettivät erittäin hyvää loimulohta Arjan mukana Saarijärveltä. Lasselle ja Ritvalle isot kiitokset vaikka Arja joutuikin antamaan Lasselle pusun poskelle
Täällä on osattava ottaa ilo pienistä asioista. Istun nyt sairaalan edessä pyörätuolissa kasvot aurinkoon päin. Kello on 17.31. Aurinko paistaa melkein kirkkaalta taivaalta ja lämmittää kun parhaana kevätpäivänä. Kuuntelen hienoa Sibeliuksen Andante Festivoa. Tänä pienenä hetkenä kaikki on hyvin.
keskiviikko 26. elokuuta 2015
26.8. klo 12.34
Tasan kuukausi sitten 26.7. samaan aikaan maksaisin selälläni Äänekosken rantapuistossa telttakankaan alla. Odotin, että jotain pelastavan tapahtuisi. Tiesin, että asiat ovat huonosti.
Tuntuu oudolta ajatella, että tuosta tapahtumasta on todella jo niin paljon aikaa.
Jo ensimmäisenä yönä jouduttiin vaihtamaan sänkyä . Tulin tänne perjantaina ja minulle varatussa sängyssä oli normaali sairaalapatja. Jyväskylässähän minulla oli ollut käytössä ilmapatja minkä painetta pystyttiin automaattisesti muuttamaan. Mulle se tavallinen oli ok, mutta yön aikana sen kovuus oli kuitenkin liikaa ja nukkumisesta ei vaan tullut mitään. Keskellä yötä sänky vaihdettiin.
Nyt lepäilen täällä Äänekosken sairaalassa jo viidettä päivää. Aika on lähinnä kuntoutuksen aloittamista ja opettelua. Kivut ovat suhteellisen hyvin hallinnassa lukuunottamatta vasemman jalan jalkoterää missä ikävät hermokivut sitä vaivaavat. Kirurgi Heikki Nurmi sanoi jo Jyväskylässä että hermot olivat mankeloitoneet aika pahasti. Vasen jatkahan irtosi lonkkamaljasta ja samalla sen verisuonet ja hermoradat saivat turpiinsa - osat ihan pahasti. Lääkityksellä pyritään nyt löytämän sopiva kombinaatio siten, että pää ei menisi sekaisin liiasta lääkityksestä, tavalliset kivut sekä hermokivut olisivat balanssissa. Toivottavasti se löytyisi.
Koska lääkitys on hieman hakuisessa niin se on vaikuttanut eniten yöuniin . Yöt saattavat jäädä hyvinkin lyhyiksi, joten päivällä univajetta sitten pyrittään korjaamaan.
Blogin kirjoitusta häiritsee samaan aikaan telkustu tuleva keihään mm-finaali (Pahuksen Yego)...
Päivisin muuta ohjelmaa ei ole kuin fysioterapeutin teettämät harjoitukset. Ongelmana on kyllä ollut tuon jalan hermojen kipeytyminen ja sen takia kaikkia harjoituksia ei ole tullut tehdyksi
Ei voi kuin kiittää niitä ystäviä jotka ovat olleet auttamassa kodin töiden kanssa. Arjalle suurena apuna on ollut Sohlmanin Noralta löytynyt aika käydä koirien kanssa ulkona. Muuten niiden päivät tulisi todella pitkiksi. Laitisen Risto on pitänyt huolta siitä, ettei nurmikko pääse kasvamaan liian pitkäksi. Risto on käynyt kerran viikossa ulkoiluttamassa meidän ruohonleikkuria noin tunnin kerrallaan.
Talven polttopuut ovat liiterissä. Takkaa ja mahdollisesti myös pihasaunaa (jos olo sen sallii) voi lämmitellä huoletta taas talven pakkasilla. Mäkisen Tapsa hoiti homman.
On piristävää ja tosi mukavaa, tavata tuttuja täällä. Vanha tuttu Lehtisen Ari Lappajärveltä teki Alisan kanssa yllätysvisiitin. Kiitos Ari niistä Tex Willereistä. On hienoa lukea vielä näin reilusti 2000-luvun puolella, että Tex on edelleen Texasin kovin henkipatto - vielä näin vuosien jälkeen!!!
Kuoroveli Ruotsalaisen Pera tuli myös yllätyksenä ja samoihin aikoihin Rautiaisen Ari ja Eija. Kitos kovasti käynnistä. Oli mukavaa turista :). Risto yllätti mustaherukka mehullaan. On muuten hyvää, melkein juotu jo kaikki pois.
Poken aikkarilta kävivät tervehtimässä Maija, Pirkko Pi, Katri ja Olavi. On teilläkin aina tuo hyvä, piristävä mieli ja asenne mukana. Ootte te hyvä porukka :)
Tuntuu oudolta ajatella, että tuosta tapahtumasta on todella jo niin paljon aikaa.
Jo ensimmäisenä yönä jouduttiin vaihtamaan sänkyä . Tulin tänne perjantaina ja minulle varatussa sängyssä oli normaali sairaalapatja. Jyväskylässähän minulla oli ollut käytössä ilmapatja minkä painetta pystyttiin automaattisesti muuttamaan. Mulle se tavallinen oli ok, mutta yön aikana sen kovuus oli kuitenkin liikaa ja nukkumisesta ei vaan tullut mitään. Keskellä yötä sänky vaihdettiin.
Nyt lepäilen täällä Äänekosken sairaalassa jo viidettä päivää. Aika on lähinnä kuntoutuksen aloittamista ja opettelua. Kivut ovat suhteellisen hyvin hallinnassa lukuunottamatta vasemman jalan jalkoterää missä ikävät hermokivut sitä vaivaavat. Kirurgi Heikki Nurmi sanoi jo Jyväskylässä että hermot olivat mankeloitoneet aika pahasti. Vasen jatkahan irtosi lonkkamaljasta ja samalla sen verisuonet ja hermoradat saivat turpiinsa - osat ihan pahasti. Lääkityksellä pyritään nyt löytämän sopiva kombinaatio siten, että pää ei menisi sekaisin liiasta lääkityksestä, tavalliset kivut sekä hermokivut olisivat balanssissa. Toivottavasti se löytyisi.
Koska lääkitys on hieman hakuisessa niin se on vaikuttanut eniten yöuniin . Yöt saattavat jäädä hyvinkin lyhyiksi, joten päivällä univajetta sitten pyrittään korjaamaan.
Blogin kirjoitusta häiritsee samaan aikaan telkustu tuleva keihään mm-finaali (Pahuksen Yego)...
Päivisin muuta ohjelmaa ei ole kuin fysioterapeutin teettämät harjoitukset. Ongelmana on kyllä ollut tuon jalan hermojen kipeytyminen ja sen takia kaikkia harjoituksia ei ole tullut tehdyksi
Ei voi kuin kiittää niitä ystäviä jotka ovat olleet auttamassa kodin töiden kanssa. Arjalle suurena apuna on ollut Sohlmanin Noralta löytynyt aika käydä koirien kanssa ulkona. Muuten niiden päivät tulisi todella pitkiksi. Laitisen Risto on pitänyt huolta siitä, ettei nurmikko pääse kasvamaan liian pitkäksi. Risto on käynyt kerran viikossa ulkoiluttamassa meidän ruohonleikkuria noin tunnin kerrallaan.
Talven polttopuut ovat liiterissä. Takkaa ja mahdollisesti myös pihasaunaa (jos olo sen sallii) voi lämmitellä huoletta taas talven pakkasilla. Mäkisen Tapsa hoiti homman.
On piristävää ja tosi mukavaa, tavata tuttuja täällä. Vanha tuttu Lehtisen Ari Lappajärveltä teki Alisan kanssa yllätysvisiitin. Kiitos Ari niistä Tex Willereistä. On hienoa lukea vielä näin reilusti 2000-luvun puolella, että Tex on edelleen Texasin kovin henkipatto - vielä näin vuosien jälkeen!!!
Kuoroveli Ruotsalaisen Pera tuli myös yllätyksenä ja samoihin aikoihin Rautiaisen Ari ja Eija. Kitos kovasti käynnistä. Oli mukavaa turista :). Risto yllätti mustaherukka mehullaan. On muuten hyvää, melkein juotu jo kaikki pois.
Poken aikkarilta kävivät tervehtimässä Maija, Pirkko Pi, Katri ja Olavi. On teilläkin aina tuo hyvä, piristävä mieli ja asenne mukana. Ootte te hyvä porukka :)
perjantai 21. elokuuta 2015
Äänekoski
Eilinen ja tämä päivä ovat menneet ilman mitään ihmeellisyyksiä. Eilen lääkäri sanoi, että voisin lähteä Äänekoskelle milloin vain, mutta vapaita paikkoja ei ole ollut. Sama tilanne tänä aamuna. Tarkistussoiton jälkeen tiedettiin, että jonossa on neljä potilasta täältä Jyväskylästä Äänekoskelle. Minä olen jonossa toisena.
Nyt kuitenkin tuli soitto, että paikka olisi valmiina. Joten lähden kohti Äänekoskea iltapäivällä jos mitään ihmeellistä ei tapahdu...
.....
klo 19.20. Olen ollut Äänekosken tk:saa nyt noin pari tuntia. Onhan tämä hieno paikka. Täysin uusi sairaala ja yhden hengen huoneet. Ja huone on oikeasti ihan iso. Kyllä nyt mahtuu.
Täytyy opetella talon tavat ja miten täällä liikutaan.
Nyt kuitenkin tuli soitto, että paikka olisi valmiina. Joten lähden kohti Äänekoskea iltapäivällä jos mitään ihmeellistä ei tapahdu...
.....
klo 19.20. Olen ollut Äänekosken tk:saa nyt noin pari tuntia. Onhan tämä hieno paikka. Täysin uusi sairaala ja yhden hengen huoneet. Ja huone on oikeasti ihan iso. Kyllä nyt mahtuu.
Täytyy opetella talon tavat ja miten täällä liikutaan.
keskiviikko 19. elokuuta 2015
Muutoksia hovissa
Odotin keskiviikkoa. Silloin tulisi kolme viikkoa täyteen leikkauksesta ja suunnitelmien mukaan alkaisin opetella varaamista oikealle jalalle. Tiistainahan lantion seutu kuvattiin ja todettiin, että palaset ovat paikoillaan ja tilanne näyttäisi hyvälle.
Hovi muutti kuitenkin ratkaisun. Ortopedit olivat omassa palaverissaan päättäneet, että molemmat jalat lepäävät vielä 3 viikkoa lisää. Eli makuutus jatkuu... Syyskuun puolella saan sitten varmaan nousta ja kokeilla vieläkö jalat tottelee nuppia.
Toki tieto oli raskas ottaa vastaan, mutta luotan asiantuntijoiden päätökseen. Parempi edetä hitaasti, ettei pakkia tule.
Arja oli puolet päivästä sitten täällä sairaalalla. Sai tukkakin kyytiä päivän aikana. Ja ainahan on mukava jutella vieraiden kanssa. Aria aina mukava nähdä. Visiitit katkaisee peruspäivän. Illalla oli sitten vielä yllätysvisiitti, kun mieskuoro Metsoista johtaja-Kimmo ja basso-Jussi pistäytyivät kylässä.
Oma osallistumiseni Mestojen toimintaan ainakin nyt syksyllä on vielä epävarmaa, sen näyttää aika, mutta oli mukava kuulla syksyn suunnitelmista.
Yö oli hieman heikko. Yritän taas vähentää liikoja lääkkeitä, mutta se kostautui heti unessa. No... Toisaalta... Jos valvon yöllä niin voin nukkua päivällä.
Jazzien Grand-(old-)man Kaltsu tuli tänä aamuna (ke) käymään. Kiitos avusta, mitä nyt tältä hienolta jazz-talkooporukalta ollaan saatu. Lämmittää kovasti.
24n Keskussairaalavuorokauden jälkeen lääkäri sanoi, että voisin lähteä pois - vaikka jo heti. En toki kotiin, vaan Äänekosken terveyskeskukseen. Ainakin vielä tämän yön olen täällä. Äänekoskella ei tällä hetkellä ole tilaa. Eli.. Odottelen täällä nyt sitten niin kauan kuin paikka vapautuu koskelta.
Aurinko paistaa edelleen ja tämä on varmaan yksi hienoimmista elokuusta koskaan. Hyvä, että asioihin oppii suhtautumaan. Muutaman viikkoa elossa on lyhyt aika. Ja tämä on ollut hyvin avartavaa aikaa. Loistavia ystäviä, joille jää varmaan ikuisiksi ajoiksi jollain tavoin "velkaa". Kun tästä saan itseni ei-särki-moodiin, niin apua saa myös minulta pyytää.
Kiitokset, hyvät ystävät.
Hovi muutti kuitenkin ratkaisun. Ortopedit olivat omassa palaverissaan päättäneet, että molemmat jalat lepäävät vielä 3 viikkoa lisää. Eli makuutus jatkuu... Syyskuun puolella saan sitten varmaan nousta ja kokeilla vieläkö jalat tottelee nuppia.
Toki tieto oli raskas ottaa vastaan, mutta luotan asiantuntijoiden päätökseen. Parempi edetä hitaasti, ettei pakkia tule.
Arja oli puolet päivästä sitten täällä sairaalalla. Sai tukkakin kyytiä päivän aikana. Ja ainahan on mukava jutella vieraiden kanssa. Aria aina mukava nähdä. Visiitit katkaisee peruspäivän. Illalla oli sitten vielä yllätysvisiitti, kun mieskuoro Metsoista johtaja-Kimmo ja basso-Jussi pistäytyivät kylässä.
Oma osallistumiseni Mestojen toimintaan ainakin nyt syksyllä on vielä epävarmaa, sen näyttää aika, mutta oli mukava kuulla syksyn suunnitelmista.
Yö oli hieman heikko. Yritän taas vähentää liikoja lääkkeitä, mutta se kostautui heti unessa. No... Toisaalta... Jos valvon yöllä niin voin nukkua päivällä.
Jazzien Grand-(old-)man Kaltsu tuli tänä aamuna (ke) käymään. Kiitos avusta, mitä nyt tältä hienolta jazz-talkooporukalta ollaan saatu. Lämmittää kovasti.
24n Keskussairaalavuorokauden jälkeen lääkäri sanoi, että voisin lähteä pois - vaikka jo heti. En toki kotiin, vaan Äänekosken terveyskeskukseen. Ainakin vielä tämän yön olen täällä. Äänekoskella ei tällä hetkellä ole tilaa. Eli.. Odottelen täällä nyt sitten niin kauan kuin paikka vapautuu koskelta.
Aurinko paistaa edelleen ja tämä on varmaan yksi hienoimmista elokuusta koskaan. Hyvä, että asioihin oppii suhtautumaan. Muutaman viikkoa elossa on lyhyt aika. Ja tämä on ollut hyvin avartavaa aikaa. Loistavia ystäviä, joille jää varmaan ikuisiksi ajoiksi jollain tavoin "velkaa". Kun tästä saan itseni ei-särki-moodiin, niin apua saa myös minulta pyytää.
Kiitokset, hyvät ystävät.
maanantai 17. elokuuta 2015
Aortan ödeema
Heti onnetomuuden jälkeisenä maanantaina (27.7.) olin oikeassa röntgen-perseidissä..Sen verran niitä erilaisia kuvantamisia otettiin. Oli tavallista röntgeniä ja magneettikuvaa ... Saman päivän aikana lääkäri kävikin sitten kertomassa löydöksistä ja siitä, kuinka paha tuo tilanne lantionseudulla oikein onkaan.
Siinä tohinassa meni oikeastaan ohi maininta, että aortassa oli havaittu ödeemaa - eli turvotusta. Sille ei nyt ole mitään tehty tämän kolmen viikon aikana, vasta kuin tänään. Tämän päivän ohjelmassa oli sitten tarkistaa tuo "ongelma" mikä sydämessä oikeastaan oli. Tietysti tämä hieman pelotti minua, sillä isäni kuoli juuri aortan pullistumisesta johtuvaan repeämään.
Kaikki sujui hyvin nopeasti. Hoitaja kävi laittamassa kanyylin valmiiksi käsivarteen, kohta minua kiikutettiin jo kuvantamishuoneeseen ja CT-kuvasarjan aikana varjoaine ruiskutettiin kanyylin kautta verenkiertoon.
Aivan niin kuin röntgen-hoitaja oli kertonut, niin keho lämpeni todella nopeasti sisältäpäin sitä mukaan kuin varjoaine levisi. Kuvaus oli nopeasti ohi ja yhtä nopeasti olin takaisin omassa huoneessani.
Jo vajaan tunnin jälkeen lääkäri tuli kertomaan tuloksia. Ödeema on kadonnut ja sydän näyttää täysin terveeltä. Ei mitään tukoksia missään eikä muitakaan ongelmia. Suuri helpotus. Olisi ollut kestämistä, jos aortassa olisi edelleen tuo ongelma ollut näkyvissä.
....
Tänään se varmistui. Joko torstaina tai perjantaina lähden pois täältä kohti Äänekoskea. Toivottavasti vaikuttaisi myös toipumiseen hyvin. Kotiin voin päästä sitten, kun pystyn itseni hoitamaan täysin. Tietysti sitä hetkeä odottaa kovasti. Kotioloja on kova ikävä.
.....
Tasan 24 vuotta sitten olin tähän aikaan (20:45) Saarijärven Summassaaressa parhaiden ystävien ja sukulaisten kanssa. Ensimmäistä kertaa mukana oli myös Arja - nyt vaimonani. Juhlistimme aiemmin päivällä lausuttuja Tahdon -sanoja. Hyvää hääpäivää rakas Arja.
Siinä tohinassa meni oikeastaan ohi maininta, että aortassa oli havaittu ödeemaa - eli turvotusta. Sille ei nyt ole mitään tehty tämän kolmen viikon aikana, vasta kuin tänään. Tämän päivän ohjelmassa oli sitten tarkistaa tuo "ongelma" mikä sydämessä oikeastaan oli. Tietysti tämä hieman pelotti minua, sillä isäni kuoli juuri aortan pullistumisesta johtuvaan repeämään.
Kaikki sujui hyvin nopeasti. Hoitaja kävi laittamassa kanyylin valmiiksi käsivarteen, kohta minua kiikutettiin jo kuvantamishuoneeseen ja CT-kuvasarjan aikana varjoaine ruiskutettiin kanyylin kautta verenkiertoon.
Aivan niin kuin röntgen-hoitaja oli kertonut, niin keho lämpeni todella nopeasti sisältäpäin sitä mukaan kuin varjoaine levisi. Kuvaus oli nopeasti ohi ja yhtä nopeasti olin takaisin omassa huoneessani.
Jo vajaan tunnin jälkeen lääkäri tuli kertomaan tuloksia. Ödeema on kadonnut ja sydän näyttää täysin terveeltä. Ei mitään tukoksia missään eikä muitakaan ongelmia. Suuri helpotus. Olisi ollut kestämistä, jos aortassa olisi edelleen tuo ongelma ollut näkyvissä.
....
Tänään se varmistui. Joko torstaina tai perjantaina lähden pois täältä kohti Äänekoskea. Toivottavasti vaikuttaisi myös toipumiseen hyvin. Kotiin voin päästä sitten, kun pystyn itseni hoitamaan täysin. Tietysti sitä hetkeä odottaa kovasti. Kotioloja on kova ikävä.
.....
Tasan 24 vuotta sitten olin tähän aikaan (20:45) Saarijärven Summassaaressa parhaiden ystävien ja sukulaisten kanssa. Ensimmäistä kertaa mukana oli myös Arja - nyt vaimonani. Juhlistimme aiemmin päivällä lausuttuja Tahdon -sanoja. Hyvää hääpäivää rakas Arja.
sunnuntai 16. elokuuta 2015
Takalistomysteeri
Yllätys, että tänäänkin oli lääkärin kierto aamupäivällä, vaikka onkin sunnuntai. Toisaalta hyvä, niin pystyin kertomaan tuosta takalistomysteeristä, mikä on nyt muutaman päivän ajan vaivannut.
Mysteerihän vaivaa siten, että istuminen on tullut kivuliaaksi. Tuolilla ei pysty olemaan kuin hetken niin kipu ajaa takaisin makuuasentoon. Syy oli sitten aika normaali: Maatessa lihakset suoraan sanoen surkastuvat, kun niitä ei saa liikuttaa
ja persuuksista häviää normaalit toppaukset pois. Eli... Luun päällä ei ole tarpeeksi tavaraa ennen ihoa.
Kiitos taas hoitaja xyz:lle (nimeä en tiedä), (lisäys 17.8. xyz-hoitaja oli sitten Kati), joka kävi kyhäilemässä tämän täytetyn donitsin minkä päällä voi istua hyvin.
Monesti parhaat ratkaisut ovat hyvin yksinkertaisia.
kiitos
Mysteerihän vaivaa siten, että istuminen on tullut kivuliaaksi. Tuolilla ei pysty olemaan kuin hetken niin kipu ajaa takaisin makuuasentoon. Syy oli sitten aika normaali: Maatessa lihakset suoraan sanoen surkastuvat, kun niitä ei saa liikuttaa
ja persuuksista häviää normaalit toppaukset pois. Eli... Luun päällä ei ole tarpeeksi tavaraa ennen ihoa.
Kiitos taas hoitaja xyz:lle (nimeä en tiedä), (lisäys 17.8. xyz-hoitaja oli sitten Kati), joka kävi kyhäilemässä tämän täytetyn donitsin minkä päällä voi istua hyvin.
Monesti parhaat ratkaisut ovat hyvin yksinkertaisia.
kiitos
lauantai 15. elokuuta 2015
Lauantai 15.8.
Turhan kauniita päiviä. Siitä asti kun tänne tulin viime kuun lopulla, niin säät ovat olleet kesän kauneimpia. Tilanteeseen toisaalta auttaa sen tosiasian tiedostaminen, ettei muuta mahdollisuutta ole. On vain oltava sängyn pohjalla ja sillä selvä.
Huonekaveri lähti toissapäivänä kotiin ja siitä asti olen nyt yksin tässä huoneessa aikaa viettänyt. Toisaalta hyvä. Saapahan elää omaan tahtiin: nukkua kun nukuttaa ja valvoa vaikka keskellä yötä.
Toisaalta jutteluseura nyt uupuu.
Takalistoon tullut jokin kipeä kohta. En tiedä onko hermo vai jänne, mikä siellä kiristää, mutta se vaikuttaa pyörätuolissa olemiseen. Takamus saattaa kipeytyä hyvinkin nopeasti. Tuikkivaa kipua, mikä sitten ajaa istuma-asennosta takaisin tähän sängyn päälle. Makuulla sitä ongelmaa ei ole.
Toivottavasti menisi nopeasti ohi. Se on häiritsevin juttu nyt tässä olemisessa ja hillitsee paljon liikkumishaluja.
Perustoiminnot kohta onnistuu jo täysin itsenäisesti. Pystyn käymään wc:ssä omatoimisesti (!). Eilen varmaan kokeilin sitä ensimmäistä kertaa täysin itse. Ongelmana on, kun jaloilla ei saisi vielä yhtään ottaa vastaan. Niille ei rasitusta vielä saa tulla niin välillähän tämä liikkuminen on enemmän tai vähemmän taidetta.
Suihku onnistuu myös. Aluksi siirtyminen sängystä pyörätuoliin ja pyörätuolista suihkutuoliin. Huono, että tuolla suhkutuolilla ei voi itse liikkua. Alla on vain sellaiset rimpulat kalustepyörät ja ilman jalkojen apua niillä ei tee mitään. Joten jumissa olen. Siihen tarvitsee vielä apua. Hoitajan on siirrettävä suihkun alle ja sieltä pois.
Odotan keskiviikkoa. Leikkauksesta tulee siilon 3 viikkoa ja lääkäri antanee tuolle paremmalle jalalle varaamislupia. Ehkä siitä taas iso apu harjoitteluun.
Lääkkeiden määrä on pysynyt koko ajan vakiona. Ei ole oolut tarvetta pienentää. Kaikki ylimääräinen "jaksaminen", mitä kipu antaa periksi, menee liikkumiseen.
Veljentyttö Heidi oli pitän tovin täällä Kallensa kanssa. Oli kiva kuulla heidän syksyn ja talven suunnitelmista. Kaikkea hyvää :)
Kikka lähtee ensi yönä käymään lomareissussa Budapestissä. Hyvää lomaa. Toivottavasti säät ovat hienot
Täällä keskussairaalan osastolla 21 ekokuun puolessavälissä vuonna 2015
Huonekaveri lähti toissapäivänä kotiin ja siitä asti olen nyt yksin tässä huoneessa aikaa viettänyt. Toisaalta hyvä. Saapahan elää omaan tahtiin: nukkua kun nukuttaa ja valvoa vaikka keskellä yötä.
Toisaalta jutteluseura nyt uupuu.
Takalistoon tullut jokin kipeä kohta. En tiedä onko hermo vai jänne, mikä siellä kiristää, mutta se vaikuttaa pyörätuolissa olemiseen. Takamus saattaa kipeytyä hyvinkin nopeasti. Tuikkivaa kipua, mikä sitten ajaa istuma-asennosta takaisin tähän sängyn päälle. Makuulla sitä ongelmaa ei ole.
Toivottavasti menisi nopeasti ohi. Se on häiritsevin juttu nyt tässä olemisessa ja hillitsee paljon liikkumishaluja.
Perustoiminnot kohta onnistuu jo täysin itsenäisesti. Pystyn käymään wc:ssä omatoimisesti (!). Eilen varmaan kokeilin sitä ensimmäistä kertaa täysin itse. Ongelmana on, kun jaloilla ei saisi vielä yhtään ottaa vastaan. Niille ei rasitusta vielä saa tulla niin välillähän tämä liikkuminen on enemmän tai vähemmän taidetta.
Suihku onnistuu myös. Aluksi siirtyminen sängystä pyörätuoliin ja pyörätuolista suihkutuoliin. Huono, että tuolla suhkutuolilla ei voi itse liikkua. Alla on vain sellaiset rimpulat kalustepyörät ja ilman jalkojen apua niillä ei tee mitään. Joten jumissa olen. Siihen tarvitsee vielä apua. Hoitajan on siirrettävä suihkun alle ja sieltä pois.
Odotan keskiviikkoa. Leikkauksesta tulee siilon 3 viikkoa ja lääkäri antanee tuolle paremmalle jalalle varaamislupia. Ehkä siitä taas iso apu harjoitteluun.
Lääkkeiden määrä on pysynyt koko ajan vakiona. Ei ole oolut tarvetta pienentää. Kaikki ylimääräinen "jaksaminen", mitä kipu antaa periksi, menee liikkumiseen.
Veljentyttö Heidi oli pitän tovin täällä Kallensa kanssa. Oli kiva kuulla heidän syksyn ja talven suunnitelmista. Kaikkea hyvää :)
Kikka lähtee ensi yönä käymään lomareissussa Budapestissä. Hyvää lomaa. Toivottavasti säät ovat hienot
Täällä keskussairaalan osastolla 21 ekokuun puolessavälissä vuonna 2015
torstai 13. elokuuta 2015
101
Yksi raja rikki. Hemoglobiini on noussut yli sadan. Se on hyvä juttu. Samoin tulehdusarvot ovat jatkaneet laskuaan. Täällä hetkellä se on 20. Vielä viime viikolla 50. Normaalissa ollaan kun päästään alle kymmenen.
Päivät ovat aika identtisiä keskenään. Tämähän aika on pitkälti vain odottelua sitä hetkeä kohti, jolloin voi alkaa jaloilla kokeilla maata.
Eilen tuli kaksi viikkoa leikkauksesta. Ja leikkaushakasten poisto. Nykyään ne ei enää sitten ompele haavoja kiinni. Toki tuollainen hakasten käyttö on nopeaa.
Leikkuuhaavojahan minulla on kolme : Kaksi vähän suurempaa (n 25cm) ja yksi vajaa 10 senttinen. Haavat ovat parantuneet hyvin ja kaikkiaan niitä hakasia poistettiin 60 kpl (25+27+8).
Arja kävi taas päivällä Kikan kanssa tapaamassa.
Kuoroveljet Metsoissa ovat myös kyselleet vointia. Mukava kuulla myös heistä.
Tuli varmaan rasitetta liikaa päivän aikana, koska illalla oli aika kipeä olo. Piti nousta vielä kerran ylös sängystä, mutta piti jättää väliin. Liika paikkojen kiusaaminen ei välttämättä ole paras asia mitä voi tehdä.
Pitäisi malttaa edetä rauhallisesti.
Päivät ovat aika identtisiä keskenään. Tämähän aika on pitkälti vain odottelua sitä hetkeä kohti, jolloin voi alkaa jaloilla kokeilla maata.
Eilen tuli kaksi viikkoa leikkauksesta. Ja leikkaushakasten poisto. Nykyään ne ei enää sitten ompele haavoja kiinni. Toki tuollainen hakasten käyttö on nopeaa.
Leikkuuhaavojahan minulla on kolme : Kaksi vähän suurempaa (n 25cm) ja yksi vajaa 10 senttinen. Haavat ovat parantuneet hyvin ja kaikkiaan niitä hakasia poistettiin 60 kpl (25+27+8).
Arja kävi taas päivällä Kikan kanssa tapaamassa.
Kuoroveljet Metsoissa ovat myös kyselleet vointia. Mukava kuulla myös heistä.
Tuli varmaan rasitetta liikaa päivän aikana, koska illalla oli aika kipeä olo. Piti nousta vielä kerran ylös sängystä, mutta piti jättää väliin. Liika paikkojen kiusaaminen ei välttämättä ole paras asia mitä voi tehdä.
Pitäisi malttaa edetä rauhallisesti.
tiistai 11. elokuuta 2015
Surun jakamista
Viime lauantaina sain uuden huonekaverin. Valitti kovaa kipua olkapäässä ja siinä epäiltiin olevan vain jokin jännevika.
Sunnuntaina ei mitään tutkimuksia tehty ja yöt hänellä oli erittäin rankkoja.
Eilen (ma) olkapää ja niska magneettikuvattiin ja siellä havaittiin n 8cm kasvain. Mites oli maansa myynyt ja juteltiin asiasta paljon. Tarkempaa tietoa eri laadusta vielä ollut. Kipu on vain sietämätön.
Tänään hän kävi CT-kuvassa ja kuvat lähetettiin Tampereelle analyysiä varten.
Noin kahden aikaan lääkäri kertoi, että olkapäässä oleva kasvain on vain etäpesäke. Itse syöpä on keuhkoissa ja siitä se on levinnyt ympäri kehoa.
Rankkaa itsellekin. Miehen vaimo ja jo aikuinen tytär tulivat ja kolmestaan itkivät, suunnittelivat tulevaisuutta, puhuivat kuolemasta ja miten elämä jatkuu ilman häntä.
Tuntuu oudolta kun ei ole tottunut näkemään tuollaista surua näin konkreettisesti ja heti kun se tapahtuu. Tuntui, että omat vaivat ovat nyt aika pieniä.
...
Tänään kävin sitten ekan kerran suihkussa omin avuin. Pyörätuolilla ajelun jälkeen siirryin siitä suihkujakkaralle ja sillä sitten suihkun alle. Toki hoitajan avustamana. Melkein uskaltaisi tehdä nuo siirtymiset yksin, mutta ei viitsi ottaa ylimääräisiä riskejä
Kunnon peseytyminen teki kyllä hyvää. Taas kerran.
Istuin ulkona. Nautin auringosta ja sen lämmöstä sekä tuulesta. Huomenna tulee 2 viikkoa leikkauksesta. Ilmeisesti leikkaushakasten poistopäivä edessä. Edelleenkään ei tietoa, miten tämä jatkuu. Milloin siirretään täältä Jkylästä Äänekoskelle.
Sunnuntaina ei mitään tutkimuksia tehty ja yöt hänellä oli erittäin rankkoja.
Eilen (ma) olkapää ja niska magneettikuvattiin ja siellä havaittiin n 8cm kasvain. Mites oli maansa myynyt ja juteltiin asiasta paljon. Tarkempaa tietoa eri laadusta vielä ollut. Kipu on vain sietämätön.
Tänään hän kävi CT-kuvassa ja kuvat lähetettiin Tampereelle analyysiä varten.
Noin kahden aikaan lääkäri kertoi, että olkapäässä oleva kasvain on vain etäpesäke. Itse syöpä on keuhkoissa ja siitä se on levinnyt ympäri kehoa.
Rankkaa itsellekin. Miehen vaimo ja jo aikuinen tytär tulivat ja kolmestaan itkivät, suunnittelivat tulevaisuutta, puhuivat kuolemasta ja miten elämä jatkuu ilman häntä.
Tuntuu oudolta kun ei ole tottunut näkemään tuollaista surua näin konkreettisesti ja heti kun se tapahtuu. Tuntui, että omat vaivat ovat nyt aika pieniä.
...
Tänään kävin sitten ekan kerran suihkussa omin avuin. Pyörätuolilla ajelun jälkeen siirryin siitä suihkujakkaralle ja sillä sitten suihkun alle. Toki hoitajan avustamana. Melkein uskaltaisi tehdä nuo siirtymiset yksin, mutta ei viitsi ottaa ylimääräisiä riskejä
Kunnon peseytyminen teki kyllä hyvää. Taas kerran.
Istuin ulkona. Nautin auringosta ja sen lämmöstä sekä tuulesta. Huomenna tulee 2 viikkoa leikkauksesta. Ilmeisesti leikkaushakasten poistopäivä edessä. Edelleenkään ei tietoa, miten tämä jatkuu. Milloin siirretään täältä Jkylästä Äänekoskelle.
maanantai 10. elokuuta 2015
viikko #3. Maanantai
Kipuja enemmän kuin ennen. Öisin tarvitsen enemmän voimakkaita särkylääkkeitä. Täällä ne antavat opiaatteja eli jotain oopium-johdannaisia. Itse asiassa, en ole varma onko nämä synteettisiä vai luonnon jalostetta. Kuitenkin sivuvaikutuksena voi olla voimakas fyysinen ja psyykkinen riippuvuus.
Tämän takia en niiden syönnistä niin kamalan innoissani ole. Rajaa kuitenkin on. Tarkistin hoitajalta. Minulta"ylimääräisiä" lisälääkkeitä menee max 30mg kun raja on jossain 60-80 mitä voi vuorokaudessa antaa ilman lääkärin lupaa. Siis vain pyytämällä.
Hyvä näin. Ei nupin tartte sekaisin olla.
Uudet kivut johtuu siitä, että pyrin liikkumaan paljon enemmän. Tänä aamuna olin pyörätuolilla liikenteessä n 2h ja nyt tulin ekan kerran yksin ulos tähän etupihalle. Kello on varmaan n kuusi illalla. Sää on hieno. Upea nauttia tästä säästä vaikka itse haluaisi olla muualla kuin täällä.
Veriarvot eivät nouse. Edelleen n 93 (hg). Mutta hikeä ei tule enää niin helposti otsalle kuin ekoilla kerroilla. Se on hyvä se. Ja liikkumisen jälkeen "palautuu" paljon nopeammin. Enää ei kroppa ole tuntikaupalla solmussa ylhäälläolon jälkeen.
Anne ja Esa kävivät yllätysvierailulla viime viikolla. Olivat menossa Pohjanmaan suuntaan Laukaasta. Mukava että ajoivat tätä kautta ja kävivät moikkaamassa.
Ja kiitti Ari R. Fisherman's Friendit ja Sisut tulivat tarpeeseen. Ahneena enää sisut ovat jäljellä :)
Tämän takia en niiden syönnistä niin kamalan innoissani ole. Rajaa kuitenkin on. Tarkistin hoitajalta. Minulta"ylimääräisiä" lisälääkkeitä menee max 30mg kun raja on jossain 60-80 mitä voi vuorokaudessa antaa ilman lääkärin lupaa. Siis vain pyytämällä.
Hyvä näin. Ei nupin tartte sekaisin olla.
Uudet kivut johtuu siitä, että pyrin liikkumaan paljon enemmän. Tänä aamuna olin pyörätuolilla liikenteessä n 2h ja nyt tulin ekan kerran yksin ulos tähän etupihalle. Kello on varmaan n kuusi illalla. Sää on hieno. Upea nauttia tästä säästä vaikka itse haluaisi olla muualla kuin täällä.
Veriarvot eivät nouse. Edelleen n 93 (hg). Mutta hikeä ei tule enää niin helposti otsalle kuin ekoilla kerroilla. Se on hyvä se. Ja liikkumisen jälkeen "palautuu" paljon nopeammin. Enää ei kroppa ole tuntikaupalla solmussa ylhäälläolon jälkeen.
Anne ja Esa kävivät yllätysvierailulla viime viikolla. Olivat menossa Pohjanmaan suuntaan Laukaasta. Mukava että ajoivat tätä kautta ja kävivät moikkaamassa.
Ja kiitti Ari R. Fisherman's Friendit ja Sisut tulivat tarpeeseen. Ahneena enää sisut ovat jäljellä :)
lauantai 8. elokuuta 2015
Päivät pitenee
Nyt on lauantai-iltapäivä kun alan kirjoitella tätä taas. Huomenna tulee 2 viikkoa tapahtumasta.
Veren tulehdusarvot ovat laskeneet n 50een kun ne alkaa olivat hieman alle 200.
Hemoglobiini on hidas kaveri. Edelleen n 94 - sama mikä alkuviikosta. Toki... Antaisivat varmaan vierasta verta jolla hgn saisi nopeasti ylöspäin, mutta kasvattaa turhaan tulehdusriskiä . Eikä tässä muutenkaan niin kiire mihinkään vielä ole.
Sängyssä vietän edelleen suurimman osan ajastani, mutta jo tänään pyrin nousemaan pyörätuoliin 3 kertaa ja jos jaksaisi olla kerrallaan ainakin tunnin.
Päivät pitenee.. Viime viikko oli aika lailla lääketokkurassa olemista. Nyt tulee nukuttua ehkä noin 7-8 tuntia vuorokaudessa. Jos tuosta ajasta 2-3 tuntia on pyörän päällä niin yli puoli vuorokautta valveilla sängyssä maaten.
Turvotus on laskenut. Jalat olivat kuin pöhöttyneellä norsulla vielä viikko sitten, mutta kohta puoliin normaalit. Huomaa että jaksaa liikutella niitä. Samoin myös liukuminen käy helpommaksi.
Jatko on vielä auki. Kuinka kauan olen täällä ja mitä sen jälkeen. Ehkä siirtävät jossain vaiheessa Äänekosken terveyskeskukseen mutta ajankohta on auki.
Kuulin alkuviikosta että syvästi arvostamani kuoroveli Otto Pöyhönen on nukkunut pois. Osanottoni.
Kiitos edelleen kaikille muistamisesta, viesteistä, puheluista ja vierailuista. Ne piristää aina ja lyhentää muuten niin pitkiä päiviä.
Erityisen mukavaa oli saada Ruffe ja Reino vieraiksi. Kikka toi ne perjantai-iltana hieman ennen yhdeksää.
Veren tulehdusarvot ovat laskeneet n 50een kun ne alkaa olivat hieman alle 200.
Hemoglobiini on hidas kaveri. Edelleen n 94 - sama mikä alkuviikosta. Toki... Antaisivat varmaan vierasta verta jolla hgn saisi nopeasti ylöspäin, mutta kasvattaa turhaan tulehdusriskiä . Eikä tässä muutenkaan niin kiire mihinkään vielä ole.
Sängyssä vietän edelleen suurimman osan ajastani, mutta jo tänään pyrin nousemaan pyörätuoliin 3 kertaa ja jos jaksaisi olla kerrallaan ainakin tunnin.
Päivät pitenee.. Viime viikko oli aika lailla lääketokkurassa olemista. Nyt tulee nukuttua ehkä noin 7-8 tuntia vuorokaudessa. Jos tuosta ajasta 2-3 tuntia on pyörän päällä niin yli puoli vuorokautta valveilla sängyssä maaten.
Turvotus on laskenut. Jalat olivat kuin pöhöttyneellä norsulla vielä viikko sitten, mutta kohta puoliin normaalit. Huomaa että jaksaa liikutella niitä. Samoin myös liukuminen käy helpommaksi.
Jatko on vielä auki. Kuinka kauan olen täällä ja mitä sen jälkeen. Ehkä siirtävät jossain vaiheessa Äänekosken terveyskeskukseen mutta ajankohta on auki.
Kuulin alkuviikosta että syvästi arvostamani kuoroveli Otto Pöyhönen on nukkunut pois. Osanottoni.
Kiitos edelleen kaikille muistamisesta, viesteistä, puheluista ja vierailuista. Ne piristää aina ja lyhentää muuten niin pitkiä päiviä.
Erityisen mukavaa oli saada Ruffe ja Reino vieraiksi. Kikka toi ne perjantai-iltana hieman ennen yhdeksää.
keskiviikko 5. elokuuta 2015
viikko nro 2 (ma-ke)
viikko takana ja seuraava alkaa.
Ongelmia on ollut sopivan lääkityksen löytämisessä. Ylimääräistä pölyä päähän ei halua, mutta ei stressaavaa kipuakaan.
maanantaina aloitettiin sitten harjoitukset pyörätuolin kanssa. Aluksi siihen siirtymisen tarvittiin avuksi kolmea hoitajaa. Pelkkä istuminen tekee kylmän hien otsalle, mutta liukuminen sängyn reunalta tuoliin onnistui yllättävän hyvin. Kävin liikkumassa osastolla n puolen tunnin ajan.
Huomaa kuinka kaukana kunto on.
Tämän toki selittää veren hg-arvo. Alkuviikosta se oli 84. Kuulema täysin normaalia pitkän leikkauksen jälkeen.
Paita ja otsa märkänä takaisin. Ja ihan katki olo sängyssä.
Ti ja ke harjoituksissa jatkettiin. Edelleen rankkaa, mutta kroppa kuulemma tottuu siihen.
Ennuste on edelleen hyvä. Kihelmöinti vas jalan pohjassa johtuu kuulema hermoista jotka saivat kynsilleen.
Kiitos minua täällä katsomassa käynnille. Ristolta oli hyvä kuulla hänen versiotaan tapahtuneesta. Jarkon kanssa juteltiin puhelimessa pitkä tovi. Samoin kuin Arjan Jukka-veljen kanssa. Kiitti Rauno tuosta tablettitelineessä. Toimii yhtä hyvin kuin vanhan mummon polvet: kääntyy mihinsuuntaan vain käännettäessä ja lukkiutuu sitten siihen.
Velipoika vaimoineen. Kiitti lehdistä, niille on käyttöä.
Tänään (ke) Jazz ry:n puolesta paikalla kävivät Pena R, Päivi, Kaltsu ja Rane. Kiitokset. Oli hyvä nähdä teitä.
Ja sitten.. Arja sekä lapset. Kiitos jaksamisesta. Tämä on teille vähintään yhtä rankkaa kun itselle. Olette mielessä koko ajan.
Ongelmia on ollut sopivan lääkityksen löytämisessä. Ylimääräistä pölyä päähän ei halua, mutta ei stressaavaa kipuakaan.
maanantaina aloitettiin sitten harjoitukset pyörätuolin kanssa. Aluksi siihen siirtymisen tarvittiin avuksi kolmea hoitajaa. Pelkkä istuminen tekee kylmän hien otsalle, mutta liukuminen sängyn reunalta tuoliin onnistui yllättävän hyvin. Kävin liikkumassa osastolla n puolen tunnin ajan.
Huomaa kuinka kaukana kunto on.
Tämän toki selittää veren hg-arvo. Alkuviikosta se oli 84. Kuulema täysin normaalia pitkän leikkauksen jälkeen.
Paita ja otsa märkänä takaisin. Ja ihan katki olo sängyssä.
Ti ja ke harjoituksissa jatkettiin. Edelleen rankkaa, mutta kroppa kuulemma tottuu siihen.
Ennuste on edelleen hyvä. Kihelmöinti vas jalan pohjassa johtuu kuulema hermoista jotka saivat kynsilleen.
Kiitos minua täällä katsomassa käynnille. Ristolta oli hyvä kuulla hänen versiotaan tapahtuneesta. Jarkon kanssa juteltiin puhelimessa pitkä tovi. Samoin kuin Arjan Jukka-veljen kanssa. Kiitti Rauno tuosta tablettitelineessä. Toimii yhtä hyvin kuin vanhan mummon polvet: kääntyy mihinsuuntaan vain käännettäessä ja lukkiutuu sitten siihen.
Velipoika vaimoineen. Kiitti lehdistä, niille on käyttöä.
Tänään (ke) Jazz ry:n puolesta paikalla kävivät Pena R, Päivi, Kaltsu ja Rane. Kiitokset. Oli hyvä nähdä teitä.
Ja sitten.. Arja sekä lapset. Kiitos jaksamisesta. Tämä on teille vähintään yhtä rankkaa kun itselle. Olette mielessä koko ajan.
sunnuntai 2. elokuuta 2015
Perjantai -sunnuntai 2.8.
En paljoa näistä päivistä kirjoita, jos mitään erikoista ei tapahdu.
Harjoitukset jatkuvat ja lepoa sängyssä.
Perjantaina pääsin ekan kerran suihkuun laverisängyssä. Kuuma, että osaa iloita pienistä asioista.
Kiitän jo tässä vaiheessa Jyväskylän keskussairaalan operatiivisen (os21) henkilökuntaa todella hyvästä asiakaspalvelusta ja ammattitaidoista.
Tulevaa:
Ensi viikolla ehkä pyörätuoliharjoituksia, n 3 viikon päästä saan ehkä varata kevyesti oikean jalan päälle, jossain vaiheessa siirto
Äänekosken terveyskeskukseen .
Kotiinpääsystä ei ole tietoa.
Harjoitukset jatkuvat ja lepoa sängyssä.
Perjantaina pääsin ekan kerran suihkuun laverisängyssä. Kuuma, että osaa iloita pienistä asioista.
Kiitän jo tässä vaiheessa Jyväskylän keskussairaalan operatiivisen (os21) henkilökuntaa todella hyvästä asiakaspalvelusta ja ammattitaidoista.
Tulevaa:
Ensi viikolla ehkä pyörätuoliharjoituksia, n 3 viikon päästä saan ehkä varata kevyesti oikean jalan päälle, jossain vaiheessa siirto
Äänekosken terveyskeskukseen .
Kotiinpääsystä ei ole tietoa.
Aikaa leikkauksen jälkeen
sorry, että tämä blogi päivittyy tosi takapainoisesti. Se johtuu omasta laiskuudestani.
Keskiviikkona olin heräämässä . Lääkkeiden takia kipuja tai muutakaan tuntoja ei vielä ollut. Huomasin, että 8 kilon vetopaino oli purettu pois.
Pääsin nukkumaan yötä omaan huoneeseeni. Päivät ja yöt sekoittuvat. Samoin aika. Nukuin hetken silloin kun nukutti ja valvoin muun ajan.
Jo torstaina fysioterapeutti tuli tapaamaan ja alettiin käymään jokapäivästä jumppaa läpi. Liikkeet opeteltiin mahdolliset väärät liikkeet karsittiin pois.
Torstaina oli myös 1. ylösnousuharjoitus. Hoitajien avustamana nousin istumaan sängyn reunalle ja olin siinä kokonaiset 2 minuuttia. Sitten taas takaisin makuulle. Tuollaiset pienetkin liikkeet osat todella suuria rasituksia keholle: Tuntuu, että kroppa kiehuu montaa tuntia tuollaisen rasituksen jälkeen.
Minut leikannut kirurgi, Heikki Nurmi, kävi myös juttelemassa. Kertoi ja näytti kuvin, mitä on tehty.
Minun paino on varmaan pari kiloa suurempi nyt. Sen verran lantioalueella näyttäisi olevan rautaa. Erilaisia levyjä, kiinnikkeitä ja ruuveja. Nurmen mukaan leikkaus onnistui hyvin. Aivan pienimpiä luusiruja ei paikoille saatu, joten ne nyt sitten ovat vapaamatkustajia.
Puhuttiin myös jatkosta, ja uhkana on, että vas jalan lonkkanivel ajautuu kuolioon viottuneiden verisuonien takia
. Tätä ei voi vielä ennustaa, mutta se on mahdollista.
Iskiashermo oli myös puristuksissa. Se voi tulla kiukuttelemaan
Keskiviikkona olin heräämässä . Lääkkeiden takia kipuja tai muutakaan tuntoja ei vielä ollut. Huomasin, että 8 kilon vetopaino oli purettu pois.
Pääsin nukkumaan yötä omaan huoneeseeni. Päivät ja yöt sekoittuvat. Samoin aika. Nukuin hetken silloin kun nukutti ja valvoin muun ajan.
Jo torstaina fysioterapeutti tuli tapaamaan ja alettiin käymään jokapäivästä jumppaa läpi. Liikkeet opeteltiin mahdolliset väärät liikkeet karsittiin pois.
Torstaina oli myös 1. ylösnousuharjoitus. Hoitajien avustamana nousin istumaan sängyn reunalle ja olin siinä kokonaiset 2 minuuttia. Sitten taas takaisin makuulle. Tuollaiset pienetkin liikkeet osat todella suuria rasituksia keholle: Tuntuu, että kroppa kiehuu montaa tuntia tuollaisen rasituksen jälkeen.
Minut leikannut kirurgi, Heikki Nurmi, kävi myös juttelemassa. Kertoi ja näytti kuvin, mitä on tehty.
Minun paino on varmaan pari kiloa suurempi nyt. Sen verran lantioalueella näyttäisi olevan rautaa. Erilaisia levyjä, kiinnikkeitä ja ruuveja. Nurmen mukaan leikkaus onnistui hyvin. Aivan pienimpiä luusiruja ei paikoille saatu, joten ne nyt sitten ovat vapaamatkustajia.
Puhuttiin myös jatkosta, ja uhkana on, että vas jalan lonkkanivel ajautuu kuolioon viottuneiden verisuonien takia
. Tätä ei voi vielä ennustaa, mutta se on mahdollista.
Iskiashermo oli myös puristuksissa. Se voi tulla kiukuttelemaan
Tiistai ja keskiviikko
Tiistai oli makuutuspäivä. Välillä otettiin kokeita ja tilaa tarkkailuun. Kuulin, että leikkaus tehtäisiin loppuviikon aikana, mutta ajankohta oli vielä epäselvä.
Puolenpäivän aikaan tiistaina ilmoitettiin, että leikkaus on keskiviikkona. Seuraavana päivänä.
Ongelmana oli ulostaminen. Jos se ei alkaisi toimimaan niin niin se aiheuttaisi pian ongelmia.
Minulle oltiin kuitenkin syötetty laksatiiveja koko ajan ja tiistai-illalla tilanne oli kunnossa.
Klo 03 keskiviikkoaamuna valmistautuminen alkoi. Esilääkitys kuntoon ja aamun odottelua. 7.30 olin salissa. Nukutus alkoi ja viimeinen mitä muistan oli nukutuslääkärind sormen paino ruokatorvella, jotta mahdollista oksennusta ei nouse mahasta ja päädy keuhkoihin.
Seuraava muistikuva oli n klo 18 kun heräilin. Tilannettani tarkkailtiin vielä n klo 23 asti jolloin pääsin takaisin osastolle 21 (orto/trauma)
Puolenpäivän aikaan tiistaina ilmoitettiin, että leikkaus on keskiviikkona. Seuraavana päivänä.
Ongelmana oli ulostaminen. Jos se ei alkaisi toimimaan niin niin se aiheuttaisi pian ongelmia.
Minulle oltiin kuitenkin syötetty laksatiiveja koko ajan ja tiistai-illalla tilanne oli kunnossa.
Klo 03 keskiviikkoaamuna valmistautuminen alkoi. Esilääkitys kuntoon ja aamun odottelua. 7.30 olin salissa. Nukutus alkoi ja viimeinen mitä muistan oli nukutuslääkärind sormen paino ruokatorvella, jotta mahdollista oksennusta ei nouse mahasta ja päädy keuhkoihin.
Seuraava muistikuva oli n klo 18 kun heräilin. Tilannettani tarkkailtiin vielä n klo 23 asti jolloin pääsin takaisin osastolle 21 (orto/trauma)
perjantai 31. heinäkuuta 2015
Maanantai. Seuraava päivä
Olin yön tehovalvonnassa. Paikalla oli ehkä pari muuta potilasta. En muista yöstä paljon, mutta muutaman kerran lääkettä tultiin antamaan ja tilannetta tarkastamaan.
Röntgen- ja magneettikuvauksia otettiin tarpeeksi. Siltä ainakin tuntui.
Aamulla tilanne tarkistettiin ja ennen puoltapäivää minut siirrettiin osastolle 21 odottamaan jatkoa.
Kuulin, että ainakaan pariin päivään ei tehdä mitään. Trauma-alue pitää rauhoittua.
Kivut saatiin pidettyä hyvin kurissa hyvällä lääkityksellä.
Mutta olo oli välillä liiankin sekava.
Röntgen- ja magneettikuvauksia otettiin tarpeeksi. Siltä ainakin tuntui.
Aamulla tilanne tarkistettiin ja ennen puoltapäivää minut siirrettiin osastolle 21 odottamaan jatkoa.
Kuulin, että ainakaan pariin päivään ei tehdä mitään. Trauma-alue pitää rauhoittua.
Kivut saatiin pidettyä hyvin kurissa hyvällä lääkityksellä.
Mutta olo oli välillä liiankin sekava.
Saapuminen keskussairaalaan
Aikataulua on vaikea kertoa sekavuuden takia, mutta Jyväskylässä oltiin varmaan kello 14 jälkeen. Muistikuvia ei paljoa ole.
Mitä muistan, niin vasen jalka oli poissa paikoiltaan. Lantio oli pirstaloitunut, toinen lonkkamalja myös, kolmessa kylkiluuussa oli murtumia ja epäily lapaluun murtumasta. Lapaluu osottautui kuitenǩin olevan kunnossa, siinä on vain kudosvauriota.
Selkä, niska sekä pää säästyi täysin.
Jossain vaiheessa minut vietiin leikkaussaliin, nukutettiin ja jalka laitettiin paikoilleen ja vetolaitteeseen.
Sitten tehtiin paketti. Lantion alue tuettiin korsetintyyppisellä kiristeellä, jotta luupalat pysyisivät paikoillaan. Vasemman jalan sääreen laiteettiin teräspiikki, jotta vetolaite pystyttiin kiinnittämään siihen.
1. leikkauksen jälkeen olin tehostetun hoidon osastolla. Hoitaja oli jatkuvasti huoneessa paikalla.
Karri oli ottanut intistä lomaa, jotta voisi olla apuna.
Mitä muistan, niin vasen jalka oli poissa paikoiltaan. Lantio oli pirstaloitunut, toinen lonkkamalja myös, kolmessa kylkiluuussa oli murtumia ja epäily lapaluun murtumasta. Lapaluu osottautui kuitenǩin olevan kunnossa, siinä on vain kudosvauriota.
Selkä, niska sekä pää säästyi täysin.
Jossain vaiheessa minut vietiin leikkaussaliin, nukutettiin ja jalka laitettiin paikoilleen ja vetolaitteeseen.
Sitten tehtiin paketti. Lantion alue tuettiin korsetintyyppisellä kiristeellä, jotta luupalat pysyisivät paikoillaan. Vasemman jalan sääreen laiteettiin teräspiikki, jotta vetolaite pystyttiin kiinnittämään siihen.
1. leikkauksen jälkeen olin tehostetun hoidon osastolla. Hoitaja oli jatkuvasti huoneessa paikalla.
Karri oli ottanut intistä lomaa, jotta voisi olla apuna.
torstai 30. heinäkuuta 2015
26.7.2015 12:20
Laskin alas pienemmän ravintolateltan telttakangasta. Laskeminen tapahtuu teltan sisällä, joten kangas laskeutuu päälle. Kun kangas oli alhaalla, irroitin vinssin vaijerista ja lähdin takaperin nelinkontin tulemaan pois. Olin päässyt varmaan puoleenväliin, kun rysähti.
Ainoa, mitä tunsin oli valtava painekipu ja ajatus: "Nyt sattui... ja pahasti".
Huusin apua minkä jaksoin. Aika kulki hitaasti ja henkeä salpasi. Pian auttajat olivat paikalla. Kerrottiin, että ambulanssi on tulossa. Aika ei kulkenut. Tuntui todella pitkältä ne hetket.
Pelastusyksikkö saapui paikalle. Sain ennen siirtoa kipulääkettä suoneen. Kohta olin kuljetusalustalla ja sitten matkalla Jyväskylään.
Ainoa, mitä tunsin oli valtava painekipu ja ajatus: "Nyt sattui... ja pahasti".
Huusin apua minkä jaksoin. Aika kulki hitaasti ja henkeä salpasi. Pian auttajat olivat paikalla. Kerrottiin, että ambulanssi on tulossa. Aika ei kulkenut. Tuntui todella pitkältä ne hetket.
Pelastusyksikkö saapui paikalle. Sain ennen siirtoa kipulääkettä suoneen. Kohta olin kuljetusalustalla ja sitten matkalla Jyväskylään.
Yleistä
Kirjoitan tätä blogia Keitele-Jazzeilla 2015 tapahtuneesta onnettomuudesta. Niille, jotka eivät tiedä, niin olen se hieman yli 50v mieshenkilö, joka jäi kaatuneen salon alle.
En tule ottamaan mitään kantaa tässä tapaturman syihin. Kirjoitan tekstin omalta kannaltani, keventämään Arja-vaimoni selittelytaakkaa sekä omaksi ajankulukseni. Onnettomuus tapahtui 4 päivää sitten, leikkaus oli eilen, joten vireystasoni ei ole paras mahdollinen tätä tehdessäni.
En tule ottamaan mitään kantaa tässä tapaturman syihin. Kirjoitan tekstin omalta kannaltani, keventämään Arja-vaimoni selittelytaakkaa sekä omaksi ajankulukseni. Onnettomuus tapahtui 4 päivää sitten, leikkaus oli eilen, joten vireystasoni ei ole paras mahdollinen tätä tehdessäni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)